Kadotus ja ajattelun vapaus

Paljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Majabacka (RV 17). Kirjassa Four Views on Hell (Neljä näkemystä helvetistä) tuodaan kristikunnan eri tulkintoja kadotuksen iankaikkisesta kestosta. Asia on ajattelullemme vaikea, käsite iankaikkinen on yksiselitteinen. Raamattu käyttää sitä sanaa monista meille myönteisistä asioista. Iankaikkinen autuus, rauha, ja elämä ovat helppoja hyväksyä mutta iankaikkinen tuomio vaikeampi.

Ajassamme vallitsee suuri ajattelun vapaus. Mainitun kirjan ammattiteologit tekevät Raamatun sanalle samaa kuin israelilaiset tekivät erämaassa mannalle. He jauhoivat sitä käsikivillä tai survoivat huhmareessa. Sitten he keittivät sitä padassa ja valmistivat siitä leipiä. Teologit lainaavat aineksia toistensa löydöistä ja siten leipovat ylös mitä hienoimpia leivoksia. Miten on syömisen laita?

Mooses sanoi: ”Mitä leivotte, se leipokaa, mitä paistatte, se paistakaa, mutta syökää se samana päivänä.” Joka haluaa pelastua, sille ei ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä ahtaasta, parannusta Sanan mukaan vaativasta portista. Ei ole muuta tietä iankaikkiseen elämään. Nälkäisen ei auta kuin syödä sitä, mitä ylhäältä annetaan. Portilta lähtevän polun kaitaisuus on sekin Sanan rajoittamaa ahtautta. Tämä ahtaus on myös sitä, mitä sallimme itsemme ajatella kadotuksesta.

Juudan kirjeessä Sodoma ja Gomorra kärsivät ikuisen tulen rangaistusta. Ihmisen Poika sanoo kansoja tuomitessaan vasemmalla puolellaan oleville: ”Menkää pois minun luotani, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu Paholaiselle ja hänen enkeleilleen.”

Matteuksen ja Juudaan kirjoittamana Jumalan Pyhä Henki haluaa, että me käsitämme kadotustulen ikuisena. Itsetuhoa suunnitteleva saa rohkeutta siitä valheesta, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Mihin me tarvitsemme sitä valhetta, että kadotus ei olisi ikuinen? Oikea käsitys olkoon kannustamassa evankeliointiin, lähetystyöhön ja Herran etsintään.

Vapahtaja opetti ikuisista asioista käyttäen katoavan maailmamme asioita. Esimerkiksi raha on katoava ”väärä mammona”, jolla kuitenkin voi tehdä ystäviä katoamattomuudessa. Oikea katoamaton mammona on meidän omaamme perillä. Usko on kalliimpi kuin katoava materiaalinen kulta, molemmat koitellaan tulessa.

Raamatun iankaikkisten käsitteiden joukossa on sellainen kuin iankaikkisen liiton veri. Tämä maksuväline on siis luokkaa iankaikkinen. Se maksoi Jumalalle paljon, ja se annettiin meidän lunastukseksemme jostakin pahasta paikasta. Tuo paha on sekin luokkaa iankaikkinen. Jos se paha olisi joskus loppuva, ei kai siitä olisi kannattanut noin paljon maksaa. Paholaisen loppusijoituspaikka ei ole katoavien tavaroiden luokassa.

Aikamme viisaat pitävät oikeutenaan olla asiantuntijoita siinä, milloin Jumala tarkoittaa oikeasti sitä, mitä hän sanoo. Valitettavasti tämä muistuttaa Eevaa kuuluisan puun äärellä. Eeva muisteli hämärästi, mitä Jumala sanoikaan tuosta puusta. Ei saa syödä puusta eikä saa koskea puuhun. Puuhun koskemisesta ei ollut Jumala sanonut.

Eeva oli huolimaton ja epätarkka Jumalan sanan suhteen. Hän arveli Jumalan voivan muutella sanojaan. Huonosti kävi. Jumalan sanan tulee hallita elämää, ajatuksia ja omaatuntoa. Näin ei ollut Eevan kohdalla.

Nyt saamme tutkia Sanaa turvallisissa olosuhteissa omasta aitiostamme käsin. Meillä on käytettävissämme parhaat tutkimusmenetelmät, ja katsomme säälien niitä, joilla näitä mahdollisuuksia ei ole. Sana on aina tutkimuksen ja tarkastelun kohteena, siis objektina.

Meidän on terveellistä muistuttaa itsellemme, että osat vaihtuvat vielä. Me olemme tutkittavan aitiossa, ja Sana itse on kuin oikeustutkija. Sana voi mennä tuomarin paikalle, se voi olla syyttäjän aitiossa tai puolustajan aitiossa. Se voi olla myös valamiehistössä miettimässä tuomiotamme. Meidän olisi silloin paljon helpompi olla, jos Sana pysyttelisi vain puolustajan aitiossa.

Ajattelumme ei saa virrata vapaasti. Jokainen ajatus vangitaan kuuliaiseksi Kristukselle. Ei maailman viisain teologi pelastu sen johdosta, mitä hän tietää tai uskoo. On myös elettävä parannuksessa ja kilvoituksessa, kuten Paavali sanoo: ”–– etten minä, joka muille saarnaan, joutuisi häpeään.”

On tehtävä Jumalan tahto eikä vain tiedettävä se. Jeesus kohdistaa ankarimmat kadotussanansa uskonnollisille viisaille, jotka eivät pitäneet kadotusta itselleen mahdollisena. Mato ei kuole eikä tuli sammu. Tämä kirjoitus on nyt tämmöinen jumalanpelon lisäämiseksi, ettei kävisi niin, että meillä on ajattelun vapaus kadotuksessa.

Mikko Maila

Pielavesi

Teema
40/201

Tietosuojalauseke

Kadotus ja ajattelun vapaus

Teema40/201

Teema
40/201