Jumala siunaa, kun pysymme totuudessa

Luin Ristin Voitto -lehdestä, että luterilaiset ja helluntailaiset aikovat pyytää anteeksi toisiltaan sanomisiaan, ja sitä, mitä pahaa ovat toisistaan puhuneet (RV 47).

Mitä on anteeksiantamus? Se on yksi Raamatun tärkeimmistä ilmoituksista. Jumalan pelastussuunnitelma sisältää anteeksiantamuksen: synnit ja rikkomukset voi saada anteeksi uskon kautta. Jeesus tuo myös esille, että koska Jumala on antanut meille kaikki anteeksi, on meidänkin annettava toisillemme anteeksi, jos meitä vastaan on rikottu. Lisäksi on annettava anteeksi meitä vastaan rikkoneelle, vaikka tähän syyllistynyt ei sitä pyytäisikään. Tässä on Jeesuksen opetusta käytännön elämäämme varten.

 

Mutta kun mennään opilliseen puoleen ja siihen, mitä saa sanoa ja mitä ei, olen kirjoittanut täällä asuinseudullani ilmestyviin lehtiin luterilaisuuden hyväksymistä ja Raamatun sanan vastaisista opeista. Vaikka evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluukin erilaisia herätysliikeitä, ne ovat kuitenkin kiinni kirkon lapsikasteopissa.

 

Tästä herää kysymys, mitä oppia me helluntailaiset edustamme? Pidämmekö kiinni Raamatun sanan totuudesta, ja otammeko vastaan sen pilkan ja pahan puhumisen, mitä siitä seuraa? Otammeko vastaan sen, mistä Jeesus sanoi, että jokainen, joka vaeltaa jumalisesti, joutuu vainottavaksi?

 

On hyvä tietää, että saamme kerran Jumalan edessä sitä suuremman palkan, mitä enemmän meitä on vainottu jumalattoman maailman taholta. Minullekin on sanottu, että sinullehan nauraa jo koko asuinalue ja lähiseutu. Olen tästä tiedosta hyvin onnellinen, sillä en ole koskaan saanut parempaa todistusta uskostani. Näin sen Raamatun mukaan tuleekin olla.

 

Jumalan siunaus lähtee totuuden pitämisestä ja siinä vaeltamisessa. Siunaus voi tulla herätysliikkeeseen, jos uskovien elämä on rakennettu Jumalan sanan perustukselle. Siunausta ei kukaan meistä voi ottaa, sen saaminen on kokonaan Jumalan käsissä.

    

 

Sakari Ahola

Reisjärvi