Jumala maksaa oikean palkan

Paavali kirjoitti: ”Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta” (Ef. 3:8).

Apostoli oli tästä kutsumuksestaan kiitollinen ja piti virkaansa kunniassa. Hän vähät rasitti itseään sillä ajatuksella, mitä hän työstään rahallisesti sai. Monet ihmiset kyllä ajattelevat sitä hänenkin edestään. Paavali oli tyytyväinen. Hän osasi elää myös niukkuudessa ja puutteessa.

Tyytyväisyys on monesti hukassa – myös minulta. Ihmiset puhuvat niin paljon rahasta, ja ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”. Raha on maailman puhutuimpia aiheita. Missä määrin se on sitä myös uskovien keskuudessa? En toivoisi sen olevan omia lempiaiheitani, vaikka otankin tässä esille palkkakysymyksen.

Vierailimme jokin aika sitten mieheni kanssa eräässä seurakunnassa. Olimme molemmat vastuussa, ja palkkio jaettiin molemmille. Seurakunta huolehti palkkioista uskollisesti niin kuin ennenkin.

Jossain vaiheessa kuitenkin huomasimme, että miehen palkkio oli tullut tilille, mutta minun tililläni palkkiota ei näkynyt, vaikka seurakunta olikin sen maksanut. Emme yleensä perää palkkioita, mutta tässä tapauksessa arvelimme, että maksussa oli varmaan tullut jokin erehdys. Ja niin olikin: minun osuuteni oli maksettu tilille, joka ei enää ollut käytössä. Asia siis selvisi.

Erään toisen kerran olimme jälleen tehneet seurakuntavierailun, ja jonkin ajan päästä tulleista tiedoista ilmeni, että summa oli merkitty maksetuksi. Rahaa ei kuitenkaan alkanut kuulua. Ja koska jälleen oli samanlainen tilanne, olihan palkkio haluttu hoitaa, otin yhteyttä seurakuntaan ja kerroin asian. Tällä kerralla tilitoimisto oli unohtanut maksaa palkkion. Tämäkin juttu selvisi.

Kummassakin tapauksessa kyseessä oli inhimillinen erehdys. Lisäksi molemmat esimerkkitapaukset sattuivat seurakunnissa, jotka eivät tahallaan ole leväperäisiä maksuasioiden hoidossa. Näistä sinänsä pienistä asioista tuli mieleeni jotain vielä paljon tärkeämpää, nimittäin Jumalan palkanmaksu. Hän tulee kerran maksamaan palvelijoilleen palkan. Jumala tietää itse kunkin oikean tilinumeron. Hän ei laita kenenkään tilille väärää summaa vaan juuri oikean suorituksen ja oikeaan aikaan. Hän on Herra, joka ei tee virheitä. Hän on Herra, jolle ei tarvitse laittaa maksumuistutuksia. Ja hänen laskimensa on erehtymätön.

Monissa työpaikoissa työnhakijoilta kysytään pakkatoivomusta. Jumalan lopulliseen palkkaan toiveet eivät vaikuta, mutta jokainen maksun saaja voi itse vaikuttaa oman tilipussinsa laatuun ja suuruuteen. Ne, jotka ovat hyvää tehneet, nousevat elämän ylösnousemukseen, mutta pahaa tehneet tuomion ylösnousemukseen (Joh. 5:29).

Joskus joku voi kokea, että hänelle on maksettu jostakin liian vähän tai palkkaa ei ole tullut ollenkaan. Palkka ei tule kaikille tässä ajassa. Mutta se tulee kuitenkin. Se tulee oikeuden mukaan niin hyvästä kuin pahastakin. Siksi ei pidä pitkästyä odottamaan. ”Katso, minä tulen
pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan” (Ilm. 22:12).

Meillä aviopuolisoina on yhteinen tilinumero täällä ajassa. Mutta kerran kummatkin puolisot tulevat saamaan juuri oikean summan ja ihan omalle tililleen.


Tuula Palola
Veteli


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja