Joulu ja antajan sydän

Luotuaan ensimmäisen ihmisen, Adamin, Jumala lahjoitti tälle kumppaniksi Eevan. Heille molemmille hän antoi elinympäristöksi paratiisin.

Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ihmisille sateenkaaren uskollisuutensa merkiksi. Kansojen hajaannuttua Jumala antoi niille Israelin siunaukseksi ja todistukseksi suuruudestaan. Ajan rattaan pyöriessä Jumala antoi kansalleen Luvatun maan, kuninkaita ja profeettoja. Koko ajan antamisessa oli mukana Jumalan sanan ja ilmoituksen pohjavirta.

Ensimmäisenä jouluna ja sitä edeltäneinä yhdeksänä kuukautena Jumala lahjoitti ihmisille enemmän kuin koskaan aiemmin. Hän antoi oman ainoan poikansa hedelmöitymään ja syntymään avuttomana lapsena tähän rikkinäiseen maailmaan. Yksi jumaluuden kolmesta persoonasta tuli elämään ihmishahmossa maan päällä, luopuneena jumalallisista oikeuksistaan mutta ei jumaluudestaan.

Kun Jeesus oli hieman yli kolmenkymmenen vuoden ikäinen, Jumalan lahjoitukset ihmisille saivat korkeimman huippunsa. Silloin Jumala antoi Poikansa kuolemaan ja kantamaan  ristillä jokaisen ihmisen syntien rangaistuksen. Hän antoi synnittömän syntisten sijasta, eheän rikkinäisten puolesta, puhtaan tahraisten tähden.

Jumalan antajan sydän ei sammunut ristille. Ristin jälkeen hän lahjoitti omilleen Pyhän Hengen ystäväksi ja matkakumppaniksi. Hän antoi kirjoitetun Sanansa ravinnoksi, voimanlähteeksi ja suunnannäyttäjäksi.

Yhä edelleen Jumala antaa syntejä anteeksi niitä katuville, Pyhän Hengen häntä janoaville sekä armolahjoja rohkaisuksi ja rakennukseksi. Hän antaa johdatuksia, ihmeitä, paranemisia ja Jumalan todellisia kohtaamisia.

Koska Jumalan voimakkaan, rikkaan ja täyden elämän keskeinen elementti on antaminen, kasvu antamisessa vahvistaa ja rikastaa jokaisen Jeesuksen seuraajan elämää. Rukoillen ja Pyhän Hengen ohjauksessa tapahtuva antaminen vie uskon seikkailuun, joka muuttaa sisintä. Myös säännöllinen, määrätietoinen ja tunteista riippumaton antaminen muovaa lahjoittajaan antajan sydäntä. Kaikki epäitsekäs antaminen ihmisten maailmassa on seurausta siitä, että ihminen on luotu Jumalan kuvaksi.

Joulu on perussanomaltaan antamisen aikaa. Ketkä olisivat niitä, joille voisimme tänä jouluna antaa evankeliumin joululehtien, hengellisten kirjojen ja äänitteiden muodossa? Ketkä olisivat niitä, joille voisimme olla evankeliumi tarjoamalla lämpöä, osallisuutta ja yhteyttä? Kuka olisi se yksi henkilö tai perhe, jolle voisimme tehdä konkreettista hyvää ja niin pelastaa hänen tai heidän varattoman joulunsa?

Olisiko meidän tänä jouluna mahdollista antaa lahjoitus, edes pieni sellainen, lähetysjärjestöjemme Fidan tai Avainmedian kautta niille, joilta puuttuu kaikki se, mihin me olemme tottuneet?

Voisimmeko kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan antaa hänelle jotakin takaisin? Voisimmeko tänä jouluna antaa hänelle sydämemme, elämämme ja palvontamme? Voisimmeko palvella Jumalan valtakuntaa lahjoillamme, voimillamme ja varoillamme? Voisimmeko antaa tavallista suuremman lahjan omalle kotiseurakunnallemme, joka tänään omalta osaltaan edustaa Kristuksen ruumista?

Jotakin tästä me voimme, jos meillä on antajan sydän.


Pekka Havupalo

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtava pastori.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja