Hyväksyisimmekö Jeesuksen nykypäivän helluntaiseurakuntaan?

Oletko miettinyt, mitä Jeesus tekisi ja missä hän olisi, jos eläisi ihmisruumiissa 2010-luvun Suomessa?

Jeesus on helppo kuvitella Raamatun maisemiin: pölyisille Lähi-idän kujille, vesikaivoille ja vuorenrinteille. Mutta missä hän olisi tämän päivän suomalaisissa kaupungeissa ja kylissä? Istuisiko hän helluntaiseurakuntien rukoushuoneilla ja temppeleissä? Väsäisikö hän mainosjulisteita ja toivoisi, että ihmiset tulevat evankelioimiskokouksiin?

Raamatun valossa vastaus näyttää kielteiseltä. Voisi Jeesus toki löytyä rukoushuoneiltakin, mutta suurimman osan ajasta hän liikkuisi ihmisten parissa – eikä vain hurskaiden uskovien, vaan kaikenlaisten ihmisten. Hän söisi illallista talousrikollisten, prostituoitujen, homojen ja lesbojen kanssa ja kertoisi heille todellisesta Vapahtajasta.

Jeesuksen voisi löytää myös vankiloista ja vanhainkodeista, turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksista ja sairaaloista. Ehkä hän ruuvaisi mopoja teinipoikien kanssa tai jututtaisi eläkeläisiä bingossa. Hän olisi ihminen ihmiselle eikä nyrpistäisi nenäänsä syntisille vaan osoittaisi heille Isän rakkautta ja tarjoaisi iankaikkista pelastusta. Hänen viereensä kirkonpenkille olisi tervetullut yhtä hyvin pukumies kuin duunari.

Entä sopisiko Jeesus tämän päivän seurakuntiin? Olisiko hän tervetullut vai ajaisimmeko hänet pois? Olisiko hän mielestämme saastainen ja epäpyhä, kun uskaltautuu tavoista poiketen ”teille ja aitovierille” kutsumaan kadonneita lampaita takaisin hyvän Paimenen huomaan?

Mietin, ovatko nykypäivän helluntailaiset liian sisäsiistejä, ”pyhiä nirppanokkia”, joiden mielestä pelastuksen ansaitsevat vain elämässään menestyneet ja valmiiksi hyvät ihmiset.  Onko meillä oikeasti rakkautta juoppoja, syrjäytyneitä, homoja tai vaikka hankalaa naapuria tai työkaveria kohtaan? Näemmekö heidät Jumalalle rakkaina vai hylkäämmekö ja tuomitsemmeko heidät?

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, että kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkkautta vailla. Kuitenkaan edes Jeesus ei ryhtynyt tuomitsijaksi, vaan totesi, ettei ole tullut tuomitsemaan maailmaa vaan pelastamaan sen.

Olemmeko me Jeesusta parempia? Voimmeko me tuomita ja hylätä syntiset syntiensä keskelle, jotta emme vain itse saastuisi? Vai pitäisikö meidän astua pyhistä temppeleistämme ihmisten joukkoon olemaan Kristuksen rakkauden lähettiläitä, tavoitteenamme saattaa mahdollisimman monia Jeesuksen luokse?


Merja Kivineva
Kälviä


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja