Esirukousapua vasta ensi vuoden puolella?

Vuosia sitten huomasin ilokseni puhujapaikalta, että eräs tuttava istui seurakuntamme tilaisuudessa. Hän ei kuulunut omaan seurakuntaani, enkä muistanut häntä myöskään aikaisemmin nähneeni rukoushuoneessamme.

Tilaisuutta päättäessäni ystäväni ilmaisi kädennostolla, että hänelläkin oli tarvetta esirukouspalveluun. Kun hän oli noussut alttarilta, hän puristi kättäni ja lausui jotakin, joka on jäänyt vuosiksi puhuttelemaan minua: ”Kylläpä helpotti kovasti, kun pääsin heti rukouspalveluun. Soitin ensin oman seurakuntani virastoon. Siellä sielunhoitaja tutki kalenteriaan ja totesi, että valitettavasti mahdollisuus esirukoukseen menisi seuraavan vuoden puolelle.”

Ymmärsin, että ystäväni koki helpotusta jo siitäkin syystä, ettei hänen tarvinnut odottaa rukoustarpeineen vuodenvaihteen jälkeiseen aikaan. 

Seurakuntien työntekijöinä ja vapaehtoisina avustajina on syytä pitää aina mielessä, kuinka tärkeää lähimmäisen on saada kertoa sielunhoidollisista asioistaan juuri silloin, kun ne ovat hänelle ajankohtaisia. Joissakin seurakunnissa on käytössä sielunhoitoa ja esirukouspalvelua varten puhelinpäivystys. Myös useat järjestöt ovat ottaneet käyttöönsä samanlaisen palvelumuodon.

Olisiko mahdollista, että niissä seurakunnissa, joissa tällaista ei ole vielä käytössä, pohdittaisiin sen järjestämistä? Pastoreiden aika on usein rajallista, ja sen vuoksi seurakunnan valtuuttamat sielunhoitajat voisivat avustaa tässä palvelumuodossa. Jotta vastuu ei koituisi kenellekään liian suureksi taakaksi, saattaisi olla mahdollista järjestää myös muutamien sielunhoitajien ylläpitämä rinki, jonka jäsenet hoitaisivat puhelinpäivystystä esimerkiksi vuoropäivinä tai -viikkoina. Lisäksi seurakunnalle olisi hyvä hankkia tätä palvelumuotoa varten oma puhelin, joka kiertäisi vuorollaan määräajoin sielunhoitajalta toiselle. Sen puhelinnumeron voisi laittaa määräajoin myös seurakunnan kokousilmoituksiin.

Joskus esirukoustarve yllättää nopeastikin. Tällöin ei ole aina mahdollista odottaa seuraavaa seurakunnan tilaisuutta. Hyvälle ja luotettavalle ystävälle voi milloin tahansa puhua asioistaan. Ja jokaisella uskovalla on Raamattuun perustuva velvollisuus toimia lähimmäisensä avuksi.

Juhani Happonen

Evankelista

Kuopio