Eroon painokeskeisyydestä

Tunnen suurta velvollisuutta kirjoittaa aiheesta, joka on vaivannut minua jo viime vuoden ajan. Tätä aihetta sivuttiinkin jo Ristin Voiton teemanumerossa (RV 21).

Seurakunta on minulle rakas ja tärkeä paikka, joka on antanut minulle paljon. Tunnen kuitenkin surua ja jopa tunnemyrskyä siitä, kuinka seurakuntalaisten keskuudessa on otettu malliksi yhteiskuntamme ulkonäkö- ja painokeskeisyys. Myös seurakuntien tilaisuuksissa puhutaan usein omasta painosta ja kunnosta vähätellen. Uskovat valittavat jatkuvasti omasta painostaan puhuen varoittavaan sävyyn erilaisten ruokien ja herkkujen kaloreista. Nämä viattomalta tuntuvat ja toisinaan huumoriin puetut puhetavat voivat kuitenkin olla turmiollisia.

Olen itse sairastanut useita vuosia syömishäiriötä, joka on ollut pahimmillaan anoreksiaa. Kaikki puhe painosta ja ulkonäöstä vie minua yhä kauemmaksi parantumisesta. Paino- ja ulkonäkökeskeiset puheet saavat minut tuntemaan itseni lihavaksi ja kelpaamattomaksi. Sairauteni on saanut minut pelkäämään neuroottisesti lihavuutta ja ruokaa. Alipainoisena ja -ravittunakin ajattelen ylimääräisten suupalojen tekevän minusta kelpaamattoman tähän yhteiskuntaan ja myös seurakuntaan.

Koen välillä, etten kestä sitä painetta ja tietotulvaa, jota kuulen ja näen jatkuvasti ympärilläni. Hoidossani korostetaan kaikkien kehojen hyväksymistä, myönteistä minä- ja kehokuvaa, sekä sitä, ettei paino sinällään kerro ihmisen hyvinvoinnista ja terveydestä.

Pelkään myös vanhenemista, koska olen saanut käsityksen, että keski-ikäisenä ihmiset ovat tyytymättömiä omaan kehoonsa ja tahtovat alituiseen valittaa siitä. Lisäksi pelkään olla nuori, koska kaikki puhuvat kehuen nuoruuden solakkuudesta.

Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että olen saanut sairauteni aikana tukea seurakunnasta. Toisinaan olen kuullut hyvää opetusta kehostamme Pyhän Hengen temppelinä, jota meidän tulee arvostaa, vaalia ja suojella. Nämä saarnat ovat parantaneet hoitavasti sisintäni. Tällaisia puheita kaivattaisiin lisää, sillä niillä voi olla suuri merkitys etenkin nuorten itsetunnon ja uskon terveen kehityksen kannalta.

Meidän puheemme vaikuttaa toisten ihmisten ajattelutapoihin ja jopa terveyteen. Vaikka emme arvostelisi toisiamme vaan kohdistaisimme julkisen arvostelun itseemme, saatamme silläkin tuhota toistemme itsetuntoa. Kalori-, paino- ja ulkonäköpuheet eivät tee kenellekään hyvää, eivät edes ylipainoisille.

Itsensä hyväksyminen ja rakastaminen kaiken kokoisena ja näköisenä olisi tervettä ja Jumalan mielen mukaista puhetta. Koskaan emme myöskään voi tietää pelkästään ulkoisen olemuksen perusteella, kuka kamppailee syömishäiriöiden tai huonon itsetunnon kanssa.

”Paineista ahdistunut”

Toimitus julkaisee kirjoituksen sen henkilökohtaisesta luonteesta johtuen poikkeuksellisesti nimimerkillä.