Eri suuntien kristityt yhteiseen hankkeeseen

Suomessa on kymmeniä, jopa satoja eri seurakuntia, kirkkokuntia ja hengellisiä yhteisöjä. Ei siis ihme, että uskonasioille vieras ihmettelee ja kyselee vakavissaan, mikä niistä mahtaa olla ”se oikea” uskonsuunta.

Vaikka kristittyjen yhteys tuskin koskaan onnistuu täydellisesti vajavaisten ihmisten kesken, kaikille seurakunnille ja hengellisille yhteisöille riittää silti työtä. Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous sisälsi merkittävän ajatuksen, ”että he yhtä olisivat”.

Tammikuussa vietettiin jälleen maailmanlaajuisesti kristittyjen yhteistä rukousviikkoa. Eri puolilla Suomeakin oli mahdollista käydä tutustumassa naapurikirkkokunnan tiloihin ja toimintaan. Vaikka erilaiset opilliset näkemyserot puoltavatkin kunkin seurakunnan normaalia itsenäistä toimintaa, keskinäistä yhteyttä on mahdollista harrastaa vuoden varrella muulloinkin kuin yhden erityisen viikon aikana.

Löytyykö mitään sellaista aihetta, josta eri kristillisiin yhteisöihin kuuluvat uskovat voisivat olla aidosti yksimielisiä? Löytyykö näkemystä, josta omahyväisimmätkään ”suuntakristityt” eivät onnistuisi rakentamaan keskinäistä riitaa?

Tällainen yhteinen aihe voisi olla Raamatun merkitys. On mahdotonta ajatella, että aidosti ja omakohtaisesti Jumalaan ja hänen poikaansa Jeesukseen uskova henkilö ei näkisi tärkeänä ja jopa välttämättömänä levittää raamattutietoutta.

Hyvänä käytännön esimerkkinä asiasta on Gideon-järjestön maailmanlaajuinen toiminta. Kasteen ajankohdasta, merkityksestä ja suoritustavasta sekä lukemattomista muistakin hengellisen elämän yksityiskohdista eri tavalla ajattelevat kristityt, joita on 200:ssa eri maassa, ovat olleet yhtä mieltä siitä, että Raamattua kannattaa lukea ja jakaa ilmaiseksi mahdollisimman monille ihmisille. Tällaisen vakaumuksen innoittamina Gideon-järjestöön kuuluvat 300 000 kristittyä miestä ja naista ovat jakaneet reilun sadan vuoden aikana yli kaksi miljardia Raamattua tai sen osaa lukemattomiin kohteisiin yli sadalla eri kielellä.

Olisiko mahdollista, että Suomessakin eri kirkkokunnat ja seurakunnat alkaisivat järjestää yhdessä erilaisia Raamattuun liittyviä teematilaisuuksia, joissa puhuttaisiin vain Raamatun merkityksestä sekä sen lukemisen ja levittämisen tärkeydestä. Aiheeseen sopivaa hyvää musiikkia löytyisi tällaisiin tilaisuuksiin helposti. Ja opillisten näkemyserojen pohdinta voitaisiin siirtää sovinnolla muihin syvällisempiin teologisiin asiayhteyksiin ja keskusteluihin.


Juhani Happonen
Evankelista
Kuopio