Maanantai 25. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Sointu, Yvonne

Déjà-vu - "Taudit ja rokotteet vaihtuvat, mutta samat väitteet ja argumentaation rakenne säilyy rokotevastustajien arsenaalissa"

Tutkiessani 1990-luvulla Jehovan todistajia törmäsin järjestön parissa vaikuttaneeseen rokotevastaisuuteen. Ajattelin vielä tuolloin kyseessä olleen Jehovan todistajiin rajoittunut ohimenevä historiallinen kummallisuus. Yhtä kiivaasti kuin liike on vastustanut verensiirtoja, se vastusti 1950-luvulle saakka myös rokotuksia. Kirjassani Vartiotorni – Valtakunta uudessa valossa (Kuva ja Sana) kerroin myös tästä vaiheesta liikkeen historiassa.

 

 

      Kaikki rokotteet ovat kerran olleet uusia.

 

Pienoisella hämmästyksellä olenkin seurannut koronarokotevastaisuuden pujahtamista kristittyjen pariin. Moni varmasti uskoo olevansa oikealla ja hyvällä asialla vastustaessaan koronarokotuksia, kuka mistäkin syystä. Rokote-epäröinti taasen ei ole rokotevastaisuutta. Tutkijoiden keskinäinen keskustelu ei helposti aukea maallikolle, ja tiedon erottaminen valetiedosta on netissä yhtä haastavaa kuin väärän rahan erottaminen oikeasta kaupan kassajonossa. Asioita yksinkertaistava rokotekriittinen tietotulva tempaa helposti mukaansa aiheuttaen epävarmuutta. 

 

Jehovan todistajat luopuivat rokotevastaisuudesta 50-luvulla, eikä liike ole rokotevastaisuuden alkulähde. Heidän historiansa tarjoaa silti valaisevan vertailukohdan nykyhetkeen. Esimerkiksi Jehovan todistajien Kultainen Aika -lehden joulukuun 1929 numerossa oli Avoin kirje lääkäreille. 

Ainakin kolmen tohtorin ja professorin arvovaltaan vedoten varoiteltiin: rokotus on puoskarointia; rokotetutkin levittävät tautia; sairaus johtuu rokotuksesta; rokotus ei anna suojaa tartunnalta eikä hävitä tautia; ilman rokotuksia tauti olisi jo hävinnyt; rokotukset hyödyttävät ainoastaan rokotevalmistajien ja lääkäreiden kukkaroita; lääke on vaarallisempi kuin tauti; kunnon kansalaisen velvollisuus on jättää lapsensa rokottamatta. 

Ja tämäkin: ”Väite, että rokottamattomat ovat vaaraksi rokotetuille, on tyhmä ja mieletön. Jos rokotus todellakin suojelisi, niin ei ole rokotetuilla mitään pelättävää.” 

 

Nykykeskustelu tuntuukin déjà-vulta. Taudit ja rokotteet vaihtuvat, mutta samat väitteet ja argumentaatiorakenne säilyvät rokotevastustajien arsenaalissa. Ne vain tuunataan kulloiseenkin aikaan ja rokotteeseen sopivaksi. 

Vastustus ei siksi selity pelkästään sillä, että nyt kyseessä on aivan uudenlainen rokote. Kaikki rokotteet ovat kerran olleet uusia ja niitäkin on vastustettu. Lisäksi aina samankaltaisin argumentein. Jäykkäkouristus- ja poliorokotusten väitettiin aiheuttavan hedelmättömyyttä ja WHO:n jopa tavoittelevan väestönvähennystä steriloimalla ihmisiä massoittain pakkorokottamalla. 

 

Mistä loppujen lopuksi koko ilmiössä on kyse, vaatisi paljon pidemmän analyysin. Historiallinen tarkastelu antaa kuitenkin hiukan perspektiiviä. 

Itse suhtaudun koronarokotuksiin levollisin mielin. Jokainen tekee silti omat ratkaisunsa. Suomalaiset rokotetutkijat ja virologit ovat oman alansa huippuja, joita kannattaa rokotusasioissa kuunnella. Heidän mahdolliset väärät uskomuksensa muissa asioissa, kuten vaikkapa gender-kysymyksissä, kiinnostavat rokotettaessa minua yhtä vähän kuin hammaslääkärini mahdolliset huuhaauskomukset, kunhan hän vain osaa hoitaa hampaani kuntoon. 

 

Pasi Turunen

Vieraskynä-kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätion toiminnanjohtaja

 



UUTISET