Avoin kirje konferenssitoimikunnalle
Juhannusaattoaamuna ajelimme
mieli uteliaana kohti konferenssia.
Olihan tiedossa, että juhlakäytäntöihin
oli tehty muutoksia,
joiden piti olla parannuksia
edellisvuosiin verrattuna.
Ehdimme paikalle pääteltassa
klo 9 alkavaan ylistys- ja rukouskokoukseen.
Musiikki soi kuitenkin
entiseen malliin sellaisilla desibeleillä,
ettei meidän kenenkään
omaatuntoa kolkuttanut se,
että lähdimme välittömästi tilaisuudesta
kahviteltan rauhaan.
Korvamme kiittivät valintaamme.
(Kiitos Pirkko Hyttiselle RV
27:n kirjoituksesta ”Myös hengellinen
musiikki voi aiheuttaa kuulovaurioita”.)
Katsoimme tarkoin konferenssin
käsiohjelmasta, mihin tilaisuuksiin
päivän aikana osallistuisimme.
Kello 13.30 oli merkitty
alkavaksi teemafoorumi, jossa
oli diakonia-sana perässä. Totesimme,
ettei meistä ole missään
foorumeissa istujiksi, ja siksi valitsimme
toisessa teltassa olevan
tilaisuuden.
Onneksemme tapasimme Missioteltassa
tutun romaniveljen,
joka valisti meitä, että teemafoorumi
on todellisuudessa romanikokous.
Käänsimme äkkiä kengänkärjet
juhlatelttaa kohden ja
saimme olla todella hyvässä kokouksessa
laulujen ja puheiden
äärellä. Paljosta olisimme jääneet
paitsi ilman tätä tilaisuutta. Eläköön Elämä ja Valo! Moni muukin
oli varmaan kokenut, että teemafoorumi
oli ohjelman nimenä
johtanut heitä harhaan. Yleensähän
romanikokoukset ovat olleet
runsaasti kansoitettuja, mutta
nyt oli takateltassa paljon tyhjää
tilaa.
Hyvä konferenssitoimikunta,
toivomme, että ensi juhannuksena
ei konferenssiin tarvitsisi tulla
kuulosuojaimien kanssa ja käsiohjelmaan tilaisuuksien nimet
merkittäisiin selkokielellä.
Raakel ja Antti Viljanmaa &
kumppanit
”Valkonaamat” Alavudelta