Asiantuntijuus kunniaan!

RV-lehden toimituspäällikkö Anssi Tiittanen on ottanut itselleen oikeuden esiintyä helluntaiherätyksen musiikkiasiantuntijana. Hänen tekstinsä kertovat osin asiantuntemattomuudesta. Moni onkin kysynyt, edustavatko Tiittasen kirjoitukset lehden virallista kantaa. On perin harvinaista, että lehden toimituspäällikkö kirjoittaa mielipidepalstalla.

Tiittanen sotkee kirjoituksissaan koko ylistysasian, sillä missään Raamatussa ei sanota, että ylistys on vain laulujen laulamista. Ylistyskulttuuri on ollut tuttua jo paljon ennen ”ylistyslaulujen” tuloa. Ylistys on ollut helluntaiseurakuntien normaalia toimintaa liikkeen alkuajoista asti. Onko se kehittymätöntä, on vain makuasia. Suosittelen historian opiskelua.

Myöskään Tiittasen väite, että ylistyskulttuuri (tarkoittaa ylistyslauluja) syntyi meille torontolaisuuden myötä, ei pidä paikkaansa. Otimme jo ennen torontolaisuutta ylistyslaulut raamattuopiston kuoron ohjelmaan Veli-Matti Kärkkäisen ja Matti Pesosen kanssa. Tuolloin kuoromme vieraili eri puolilla Suomea kymmenissä seurakunnissa.

Tiittasen aiemmat kannanotot muun muassa kuorojen vähyydestä eivät myöskään pidä paikkaansa. Laskin pikaisesti, että ainakin noin kolmessakymmenessä seurakunnassa kuorot toimivat edelleen. Viittaan myös musiikin asiantuntijoiden havaintoon kuorotoiminnan uudesta tulemisesta. Ja mistä kertovat eri tv-kanavilla nähdyt, suuria katsojalukuja keränneet kuorokilpailut?

Tiittanen piti konferenssin Kaikki saa Herralle laulaa -tilaisuutta riittävänä kuorotapahtumana (RV 26). Sehän oli yhteislaulutilaisuus! Istuin nuorten lapsiperheiden ympäröimänä teltassa ja  totesin sanoman uponneen. Miksiköhän juuri se oli kaikkein kansoitetuin tilaisuus konferenssissa?

Ihmettelen myös Tiittasen väitettä nuorten soitinosaamisen vähenemisestä. Yli 150 helluntaiseurakunnassa vierailleena havaintoni on päinvastainen. Saman voi havaita myös Ison Kirjan kurssilaisista. Nuorisomme osaaminen on aivan eri luokkaa kuin aiempina vuosikymmeninä.

Entä mihin perustuu Tiittasen mielipide, että musiikin monipuolisuus seurakunnissamme olisi toiveajattelua? Ei ainakaan todellisuuteen. Historia todistaa, että yksipuolisuus on kaikilla seurakuntaelämän aloilla aina johtanut ongelmiin. Se on helposti vältettävissä.

Musiikki herättää jatkuvasti keskustelua. Sitä ei pidä tukahduttaa. Tosiasioissa tulee kuitenkin pitäytyä.


Tapio Sopanen
Historiaa ja vähän musiikkiakin ymmärtävä pastori
Forssa