Arvio: Yhteinen onni kahvikupin äärellä

Laura Siltala: Kuppi kahvia, tilkka toivoa. Aikamedia 2021. Sid. 181 s. 

”Kahvi yhdistää eri-ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Kahvikupin äärellä on helppo puhua säästä ja yhtä helppo siirtyä puimaan päivän politiikkaa tai jakaa jokin henkilökohtaisempi asia. –– Olen aina rakastanut ihmisiä, kohtaamisia ja tarinoita. Kun tähän vielä yhdistetään kahvi, niin siitä ajatus sitten lähti: miksi en tallettaisi näitä upeita kohtaamisia, mielenkiintoisia tarinoita, oivalluksia ja viisauden ja toivon näkökulmia myös muiden iloksi ja rohkaisuksi?” 

Jyväskyläläinen tietokirjailija ja valmentaja Laura Siltala julkaisi juuri teoksen Kuppi kahvia, tilkka toivoa, johon hän kokosi 20 kahvikupin äärellä tehtyä haastattelua. Siltala kävi jokaisen haastateltavan kanssa läpi myös heidän elämänvaiheitaan. Samalla puhuttiin henkilöiden suhteesta elämän merkittäviin asioihin. Kahvikupin ääressä korostui toivon teema. Haastattelut tehtiin keväällä ja kesällä 2021. 

Haastateltavien joukossa oli monia julkkiksia, kuten Arja Koriseva, Aira Samulin, Toni Wirtanen, Nina Åström, Ritva Oksanen, Roberto Brandão ja Juha Tapio. Siltalan ajatuksena on, että kahvikeskustelun viimeinen luku on vielä kirjoittamatta. Sen kirjoittamisen hän jättää lukijalle, jotta tämä täyttäisi kirjoittamattoman luvun omalla tarinallaan. 

Kaikki haastatellut kertovat suhteestaan kahviin. Sitten puhutaan työnteosta, päiväohjelmista, artistien keikkapäivistä ja niin edelleen. 

Suomen Lähetysseuran aluejohtaja Olli Pitkänen näkee yhteyden ja vakaan elämän kaipuun keskeisenä osana ihmisyyttä. Kahvikeskusteluissa tämä tarve tulee korostetusti näkyviin, kahviteltiinpa kotoisessa Suomessa tai kaukana merten tuolla puolen. 

Nykyaikainen viisiottelija Laura Salminen kuvaa koskettavasti pitkän kilpauransa tuntoja, kuten sitä, miltä tuntuu pudota kolmesti olympiajoukkueesta. 

”Kun omat voimat loppuvat, Jumalan vaihtoehdot vasta alkavat.” Näin tiivistää muusikko Sami Asp, joka juo kahvia ainoastaan kerran vuodessa, sukulaismiehen luona Viitasaarella. 

Pastori Markus Bäckroos oppi aikoinaan Sveitsissä, millaiseksi kahvikulttuuri saattaa kehittyä: ”Siinä missä Suomessa hifistellään Moccamastereilla, Sveitsissä jokaisella on oma baristatasoinen kahvikone. Kahviin liittyen kaikki tehdään viimeisen päälle. Opin kuuden vuoden aikana tunnistamaan omaan makuuni parhaat kahvipavut, paahtotyylit, maitovaahdot ja erikoiskahvit.” 

Jotkut haastatelluista juovat kahvia kuppikaupalla. Tällaisiksi tunnustautuvat muun muassa Sanna Ukkola ja Juha Tapio. Jälkimmäinen muistelee haikeana kahvihetkeä Venäjällä syrjäisen maantien varressa, jossa nautittiin paikallisten mummujen mukaan laittamia eväitä murukahvin kera: ”Nämä hetket oli riisuttu kaikesta ylimääräisestä. Läsnä oli rakkaus ja yhteys. Vaikka tämä kahvitauko oli näennäisesti pahnanpohjimmainen, se on silti ollut ylellisimpiä kahvihetkiä, joita olen saanut viettää.” 

Karjalaissyntyinen Aira Samulin perusti aikoinaan Lohjalle oman Hyrsylän Mutkan, yleisökohteen, jossa on satoja antiikkiesineitä ja astioita. Sen lämmössä hän kannustaa paikalle poikkeavia ihmisiä puhaltamaan yhteen hiileen. Silloin on mahdollista nähdä tulevaisuuteen. 

Yhteinen onni on paras onni, kiteyttää emerituspsykologi Markku Ojanen kahvikirjan tärkeimmän eetoksen. 

Jari Olavi Hiltunen