Armo vaikuttaa antamisen halua

”Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa...” (2. Kor. 8:1).

Makedonian seurakunnat olivat suuressa köyhyydessä, mutta Jumalan armo, tuo ihana vaikuttaja, teki siellä työtään. Armo on parempi kuin laki. Armo vaikutti ruhtinaallista antamisen alttiutta. Paavali kuvaa monin sanoin sitä antamisen meininkiä, joka näillä uskovilla oli. Köyhät seurakunnat antoivat ylenpalttisella ilolla ”runsaita lahjoja”. ”Omasta halustansa” uskovat jopa ”paljolla pyytämisellä” anoivat, ”että pääsisivät osalliseksi pyhien avustamiseen”.

Siellä ei tarvinnut pitää pitkiä uhripuheita. Päinvastoin uskovat pyysivät, että saisivat antaa.

Usein pohditaan sitä, miten seurakuntien talous saataisiin kuntoon. Samoin todetaan, että
kyllähän me tehtäisiin sitä ja tätä, mutta se on kiinni vain siitä yhdestä: rahasta. Monissa seurakunnissa toistetaan tuttua toteamusta: ”Lähettejä olisi, mutta ei ole varaa lähettää.”

Onkohan se sittenkään ihan niin? Kunpa Jumalan armo pääsisi meissä enemmän vaikuttamaan. Ehkä moni turha juttu voisi jäädä ostamatta ja Jumalan valtakunnan tarpeet tulisivat paremmin hoidetuiksi. Jumalan armo vaikuttaa toisten ihmisten parhaaksi.

Kuinka paljon rahaa apostoleilla sitten oli? Jumalakaan ei lähettänyt Jeesusta taivaasta ihmisiä auttamaan suuren rahapussin kanssa. Hän olisi toki voinut niin tehdä, jos ihmiset olisivat tulleet sillä autetuiksi. Apostoleilla ja Jeesuksella oli kuitenkin jotakin muuta. Ja ”sitä jotakin” mekin tarvitsemme.

Auttamisen keinoja löytyy, kun on vain antamisen halua.


Tuula Palola
Veteli