Lauantai 4. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Airi, Aira, Barbara, Barbro

Ytimessä yhteys

”Ottaa voimille: pääsisi edes kahvihuoneeseen rupattelemaan”, tuumasi kaverini, kun tiedustelin tunnelmia lomalta paluusta ja arjen alkamisesta. Toiseen perättäiseen koronarajoitussyksyyn laskeutuminen hivenen höllemmän kesän jälkeen ei oikein nappaa ketään. Etätöiden ja -yhteyksien ensiviehätys on haihtunut, ja päivän kymmenes Teams-palaveri pätkivine yhteyksineen ja uusine ja vanhoine käsineen lähinnä ärsyttää. Kyllä, tämä aika on osoittanut, miten paljon kaipaamme yhteyttä ja toistemme kohtaamista.

 

Yksinäisyys ja eristäytyminen eivät ole valitettavasti vain korona-ajan ilmiö, vaan tuoreet tiedot kertovat hälyttävästi kasvavasta yksinäisyyden kokemuksesta jo lapsilla ja nuorilla. Suurin huoli koulussa on, ettei löydä kaveria, ja nuorilla samasta syystä opiskeluvaikeudet, masennus ja ahdistus kasvavat. Puhumattakaan monista yksinäisistä vanhuksista, vammaisista, mielenterveysongelmaisista ja maahanmuuttajista, jotka kaipaavat ystävää ja mukana olemisen kokemista.

Tämän päivän Suomi kaipaa yhteyttä ja toivoa, ja meillä kristityillä on seurakunnissa eväät, millä siihen vastata. Koko kristinuskon sanoma rakentuu yhteyden kokemisen varaan. Uskomme ydin ei ole sitä, että sunnuntaisin tulisimme kirkkoihimme lukemaan jostain, joka on tapahtunut pari tuhatta vuotta sitten, vaan kokemaan yhteyttä Jumalan ja toistemme kanssa tässä ja nyt. Siksi meillä on Pyhä Henki keskuudessamme, jotta uskomme on elävää yhteyttä.

 

Kun Jeesus kutsuu yhteyteensä, hän kutsuu ennen kaikkea olemaan kanssaan, jotta läsnäolosta käsin voimme toteuttaa niitä hyviä tekoja, joihin Jumala on meidät tarkoittanut. Samasta asiasta meille muistuttaa Martan ja Marian kertomus: ensisijaista ei ole tehdä jotakin Jumalalle, vaan elää Jumalan yhteydessä. Suhde Jeesukseen ei hoidu vasemmalla kädellä siinä sivussa, kun puuhastelemme omissa askareissamme.

Samalla tavalla yhteys toisiin ihmisiin on koko seurakuntaelämän perusta. Seurakunta ei ole kirkkorakennus jollakin paikkakunnalla, vaan sen paikkakunnan uskovien yhteys toinen toisiinsa. Seurakunnan tehtävässään onnistumistakaan ei mitata tilaisuuksien lukumäärällä, vaan siinä, kuinka hyvin onnistumme ihmisten opetuslapseuttamisessa, keskinäisessä yhteydessä ja varustamisessa palveluun.

 

Keskinäinen yhteys on myös perusta kaikelle evankelioimistyölle ja ihmisten saavuttamiselle. Todellinen ihmisten kohtaaminen tapahtuu arjessa, elämämme piirissä olevien ihmisten kanssa. Kokoussarjoissa ja evankelioimisturneilla niitetään satoa vain, jos arkiset yhteytemme naapureihin, sukulaisiin ja työkavereihin toimivat.

Vanha totuus on, että evankelioimisessa on kuitenkin enemmän kysymys meidän asenteistamme ja ihmissuhteistamme kuin saarnoistamme ja toimintatavoistamme. Jo Paavali totesi aikoinaan, että ilman aitoa välittämistä, ilman rakkautta, hänen hienoinkin puheensa ja paraskin saarnansa olisivat vain kumiseva vaski ja helisevä symbaali.

Seurakunnilla on suuri mahdollisuus, koska jokainen kaipaa toista ihmistä ja yhteisöä, johon kuulua, jossa kokea olevansa hyödyllinen ja tarpeellinen. Meillä on toivon ja tulevaisuuden sanoma, meillä on sovituksen ja yhteyden evankeliumi tarjottavana.

 

Sari Essayah

Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien puheenjohtaja.



UUTISET