Lauantai 20. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Lauha, Arla

Yritämme rakastaa, koska hän rakasti ensin

Kun keskitymme siihen, mitä Jeesukselle maksoi osoittaa hänen rakkautensa meitä kohtaan, olemme ehkä hieman valmiimpia rakastamaan ja armahtamaan toinen toisiamme, Heidi Roihuvuo kirjoittaa.
Kun keskitymme siihen, mitä Jeesukselle maksoi osoittaa hänen rakkautensa meitä kohtaan, olemme ehkä hieman valmiimpia rakastamaan ja armahtamaan toinen toisiamme, Heidi Roihuvuo kirjoittaa.

27.11.2023 | Kuinka houkuttelevaa olisikaan muuttaa tuota Raamatun tekstiä hieman vähemmän julistavaksi ja lupaavaksi. Siellä lause kuitenkin näkyy, seurakuntamme ovella, ja julistaa: ”Me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä” (1. Joh. 4:19). Liian korkea asiakaslupaus, vaikka tuote on maailman paras. Jokainen ihminen janoaa sitä, rakastetuksi tulemista.  

Aiheena rakastaminen on kuitenkin niin keskeinen ja selkeä Raamatussa, että emme voi kierrellä tai vesittää sitä. On kyse kutsumme ytimestä ja Jeesuksen tärkeimmästä käskystä, joka tulee ottaa vakavasti. Oma ja toisten epäonnistuminen rakastaa on silti niin vaikeaa kohdata, että olisi varmasti ainakin helpompaa olla koskaan lausumatta tuota R-sanaa. 

 

Mitä sitten tarkoittaa se, kun ihminen rakastaa toista? Siihen liittyy ainakin jollakin tavalla yhteys. Jos yhteys toisiin on poikki, jäljelle jään vain minä yksin. Ainoa rakkaus, jota voi toteuttaa ihan yksin, on itserakkaus. 

Seurakuntakontekstissa ei itse asiassa voidakaan puhua asiakaslupauksesta, sillä eihän seurakunta ole yritys, jossa työntekijät ja vapaaehtoiset tuottavat asiakaskokemuksia. Raamatussa kuvataan seurakuntaa ruumiiksi tai rakennukseksi. Se on jotakin, jonka osaksi tullaan ja johon liitytään muodostamaan suurta kokonaisuutta. Sekä rakennus että ruumis rakentuvat sen tärkeimmän ja välttämättömimmän osan varaan, samoin seurakunta rakentuu Kristuksen varaan.

 

 

     Syntiin langennutta ihmistä ei voi rakastaa ilman anteeksiantamusta.

 

 

Ehkä olemmekin ymmärtäneet 1. Johanneksen kirjeen 4:19 sanoman väärin. Sen ydin on oikeasti virkkeessä ”Hän on ensin rakastanut meitä”. Tämä elämää muuttava tosiasia tuo meidät sellaisen anteeksiantamuksen ja armahduksen äärelle, joka riisuu meidät aseista. 

Meitä on rakastettu ikuisella, uhrautuvalla ja käytännössä osoitetulla rakkaudella. Meidän velkamme on maksettu. Joku on ollut valmis kuolemaan meidän puolestamme. Pohjaton janomme rakkauden puoleen onkin jo sammutettu Kristuksessa. 

  

Olisiko tässä avain myös tuon ensimmäisen lauseen ”Me rakastamme” todeksi elämiselle? Kun me ihmisinä rakastamme, se on kovin vajavaista. Matkan varrella loukkaamme toisiamme ja loukkaannumme. Valitettavasti yhteys usein silloin katkeaa. 

Kuitenkin kaikkein eniten janoamme nähdä toisissamme Kristuksen, hänen rakkautensa lihaksi ja vereksi tulleena. Isä meidän -rukouksessa ei lue turhaan: ”Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” 

Syntiin langennutta ihmistä ei voi rakastaa ilman anteeksiantamusta. Kun keskitymme siihen, mitä Jeesukselle maksoi osoittaa hänen rakkautensa meitä kohtaan, olemme ehkä hieman valmiimpia rakastamaan ja armahtamaan toinen toisiamme. Hän teki sen ensin, voisimmeko me seurata? 

 

Heidi Roihuvuo 

Kirjoittaja on Jokelan Station-seurakunnan pastori.



UUTISET