Yhteyden etsimistä tragedian varjossa

Tammikuinen terroristihyökkäys hotelliin Kenian Nairobissa puhuttaa edelleen. Kotikatumme varrella tapahtuneen iskun seurauksena 21 kenialaista menetti henkensä. Ikävää oli myös se, että hyökkääjien joukossa oli useita kenialaisia nuoria. Syitä, miksi paikalliset ovat aktivoituneet tukemaan tällaista ääritoimintaa, pohditaan nyt kiivaasti. Mikä voi motivoida kenialaisia nuoria ilmaisemaan väkivaltaa näin radikaalisti?

Yhteys edellyttää erilaisuuden hyväksymisen. Erilaisuudella tulee kuitenkin olla myös rajansa. Yhteiset arvot rikkova poikkeavuus synnyttää ristiriitaisuuksia. Niitä ratkottaessa väkivallan käyttökään ei enää ole tuntematonta. Rajat rikkova radikaali erilaisuus tekee toisinaan mahdolliseksi poikkeuksellisen yhteyden rikottujen perusarvojen puolustamiseksi.

Nairobin tragediassa kansalaisten yhteys ilahdutti ja rohkaisi myönteisesti. Suuri vapaaehtoisten verenluovuttajien määrä haavoittuneitten auttamiseksi yllätti. Kenialaisten solidaarisuus ja auttamishalu voittivat nyt toisissa yhteyksissä ilmenneen eripuraisuuden. Iskusta selviytyneille tarjottiin pyyteetöntä tukea ja lohdutusta.

Apua tarvitsevan iällä, sukupuolella tai etnisellä taustalla ei ollut merkitystä. Poliittiset, sosiaaliset ja jopa uskonnolliset näkemyserot olivat kansallisen tuskan iskiessä vähiten ajankohtaisia. Yhteisen surun ja pettymyksen tunne voitti kilpailun siitä, kenen näkemys tai strategia voisi tuoda poliittisille kilpailijoille eniten tukea ja myötätuntoa.

Voisiko tällaista yhteyttä saada aikaan muulloinkin kuin vain murhenäytelmän kohdatessa? Olisiko kilpailevien vallanpitäjien hyvä muistaa kansallisten tragedioiden unohduttua, että ahneuden ruokkima itsekkyys rikkoo nopeasti hetkellisen yhteisymmärryksen?

Yhteyden kannalta on tärkeää kohdata todelliset tarpeet tasapuolisesti. Perustarpeiden ja itsekkäiden unelmien täyttämisessä on eronsa. Väärät ja itsekkäät haaveemme onnistuvat murskaamaan pyrkimyksemme terveeseen yhteyteen. Kateus ja ahneus taas menettävät otettaan, jos tyytyväisyytemme rakentuu kiitollisuuteen perustarpeittemme täyttymisestä. Väärien unelmien ja haaveiden maailmassa mikään ei ole riittävää. Tyytymättömyys ruokkiikin katkeruutta, se puolestaan usein väkivaltaa.

Radikalisoituminen ei rakenna yhteyttä, vaikka sen seurausten kohtaaminen voi kohentaa yhteisymmärrystä hetkellisesti, kuten Keniassa koettiin. Ristiriitaisuudet kansakunnan, yhteisöjen ja yksilöiden välillä on kyettävä ratkaisemaan paremmilla eväillä.

Yhteyden rakentamisen perustana ei siis tulisi olla tragedia vaan terve itsensä ja lähimmäisensä

rakastaminen. Kristillisyyden ydin toteutuu terveenä suhtautumisena itseemme ja toisiimme. Paavalin esittämä suuren voiton yhtälö on edelleen tehokas yhteyden perusta: ”Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.”

Tämä yhtälö mahdollistaa erilaisuuden terveen hyväksymisen ja asettaa sille myös yhteyttä rakentavat, terveet rajat.

Ari Joensuu

Kirjoittaja on Fida Internationalin aluejohtaja.