Yhtä, ei samanlaisia

Sukat kannattaa vaihtaa säännöllisesti, mutta nykymaailmassa vaihtamisesta on jo tehty ratkaisu joka tilanteeseen. Kaikkea pitäisi koko ajan vaihtaa: sisustusta, autoa, työpaikkaa, puolisoa, puhelinta, sähköyhtiötä. Jos et vaihda, olet vanhanaikainen ja jä­mähtänyt. Menetät rahaa, rakkautta (tai ”rakkautta”) ja mainetta.

 

Seurakuntaakin vaihdetaan herkästi, jos se ei miellytä. Huono kokemus voi syntyä pienistä asioista, esimerkiksi siitä, jos joku seurakunnassa on eri mieltä jostakin asiasta kanssani. Silloin minulla on muka oikeus loukkaantua verisesti, alkaa myrkyttää muidenkin mieltä ja yrittää saada heidät kääntymään lähimmäis­täni vastaan.

 

Mutta mitä kummallista on erimielisyydessä? Seurakunnalla pitää olla näky ja yhteiset arvot, mutta on paljon sellaisia asioita, joista ihmiset vain ovat eri mieltä – se on aivan normaalia. Jäähyväispu­heessaan Jeesus toivoi, että olisimme yhtä, emme samanlaisia, toistemme kopioita. Yhtä oleminen tarkoittaa sitä, että hyväk­symme erilaisuutemme ja sovittelemme niin, että voimme toimia yhteisen päämäärän hyväksi.

 

Erimielisyyden tulkitseminen tuomitsemiseksi tai tukahdutta­miseksi ei rakenna yhteyttä. On eri asia olla eri mieltä kuin kapinoi­da yhteyttä vastaan tai halveksia toista ihmistä. Mielipide on vain mielipide, ja jokaisella on siihen oikeus.

 

Itsetutkiskelu, asiakeskeisyys, puhe, nauru – siinä joitakin olen­naisia seikkoja, kun käsitellään erimielisyyksiä ihmisyhteisössä. Kaikki alkaa yksilöstä ja yksilön kasvusta kohti Kristuksen kal­taisuutta. Mitä Jeesus tekisi, jos kuulisi, että hänestä on puhuttu pahaa selän takana, tai kun lähimmäinen tuhahtaisi hänen mie­lipiteilleen? Mitä jos lentäisin kärpäseksi kattoon ja huomaisin, miten ylimitoitettu tunnekuohuni oikeastaan onkaan. Ei minulla ole mitään syytä puolustautua tai nousta vastahyökkäykseen.

 

Ja kun puhutaan seurakunnan asioista, puhutaan asioista. Ilman oletettuja agendoja, mielistelyä ja menneisyyden paino­lasteja. Asiakeskeisyys ei tarkoita, ettei saisi ilmaista tunteita, mutta nekin voi ilmaista asiallisesti, kertoa miltä jokin asia itsestä tuntuu.

 

Puhetta ei voi olla liikaa niin kauan kuin se ei syrjäytä varsinaista toimintaa. Kannattaa ennemmin sanoa kuin vaieta, sillä – tutkittu juttu – puhuminen ehkäisee erimielisyyksiä. Uteliaisuus toisen ajatuksia kohtaan kannattaa.

 

Erimielisyyksiä voidaan käsitellä myös huumorin avulla. Yhdes­sä nauraminen luo läheisyyttä. Onnellinen se, jolla on viisas vitsai­lemisen taito. Se on varsinkin pastorille tärkeä. Lisää hulluttelua ja heittäytymistä seurakuntiin!

 

Emmehän vaali seurakunnassa liian ihanteellista kuvaa ihmisistä ja ihmisten muodostamista yhteisöistä? Ikävä uutinen yksimie­lisyyden tavoittelijoille on esimerkiksi se, että Väestöliiton asian­tuntijoiden mukaan kaksi kolmasosaa parisuhteen ristiriidoista on sellaisia, joita ei voi ratkaista, vaan niiden kanssa pitää vain elää. Tämä lienee sovellettavissa myös seurakuntaperheeseen.

 

Ollaan kristittyjen yhteisönäkin niin kuin perhe, jossa välillä otetaan yhteen ja sitten taas sovitaan. Annetaan anteeksi niin kuin Jeesus on antanut meille anteeksi. Ole sinä sinä niin minä olen minä.

 


Anna Lehtinen


Kirjoittaja on Aikamedian kustannustoimittaja.




40/201

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan