#YHDESSÄJOTTA

Sunnuntain jumalanpalveluksissa Saalemissa meillä on yksi jatkuva kiitoksen aihe: näemme arabien, amerikkalaisten, venäläisten, iranilaisten, kongolaisten, thailaisten ja suomalaisten tulevan yhteen palvomaan Jeesusta: yli 50 kansallisuutta samassa seurakunnassa! YK ei pysty siihen, mihin Jeesus!

Yhteydessä on seurakunnan suuri voima. On asioita, joita Jumala ei nähtävästi suostu tekemään ennen kuin me ihmiset tulemme yhteen. Jumala ei suostunut julistamaan yksin elävää ihmistä hyväksi, vaan päinvastoin hän julisti: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” (1. Moos 1:18).

Itsenäisyyteen, itse pärjäämiseen ja joskus itsekeskeisyyteenkin opetettuina me unohdamme, ettei meitä ole luotu elämään yksin, vaan yhteyteen toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Ja vasta yhteydessä toisiimme voimme tuottaa elämää. Jumala ei anna elämää ennen kuin olemme yhdessä. Et voi luoda elämää yksin!

Vaikka kuinka kovasti tiede yrittää kiertää asiaa, elämän syntymiseen tarvitaan edelleenkin jotakin miehestä ja jotakin naisesta. Uskon hieman samalla tavoin, että elämästä jää uupumaan jotakin, jos seurakunnassa jää uupumaan jommankumman sukupuolen tai jonkun sukupolven läsnäolo.

Psalmi 133 kertoo Jumalan määräämästä siunauksesta, joka ilmenee vain siellä, missä sopu on saanut aikaan yhteyttä. Epäilen, että meidän perheissämme ja seurakunnistamme uupuvat monesti jumalalliset siunaukset, ei niinkään tiedon, taidon tai unelmien puutteesta, vaan yhteyden puutteen takia. Silloin meidän parhaat yrityksemme kuivuvat kokoon, koska Herra ei ole rakentamisessa mukana.

Joelin kirja profetoi Pyhän Hengen vuodatuksen päiväksi, jolloin yhteys tulisi olemaan suuressa roolissa: ”pojat ja tyttäret, vanhukset ja nuoret, palvelijat ja palvelijattaret”. Ja aivan kuin vastauksena Luukas kirjoittaa: ”Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla ––” (Apt. 2:1).

Lähetyskäskyn loppuun saattaminen tarvitsee myös yhteyttä. Jeesus rukoili omiensa yhteyden puolesta, ”jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut” (Joh. 17:21). Näyttää siltä, että olemmekin lähetystyössä ottaneet viime vuosina suuria askeleita yhteistyössä niin helluntailiikkeinä kuin maailmanlaajuisena Kristuksen ruumiina.

Ehkäpä juuri näistä syistä sielunvihollisen suosituimpia iskukohtia on juuri yhteys.

Ensimmäinen ongelma alkuseurakunnassa oli yhteyttä hajottava rasismiepäily: juutalaismummot saavat enemmän leipää kuin kreikkalaismummot. Paavalin ohjeistuksista seurakunnille hurjan suuri osa liittyy nimenomaan yhdessä elämisen taitoihin. Jeesuksen rukouksen keskeinen osa oli syvä tuska yhteyden puolesta.

Vaikka joskus sitä itsekin epäilee, että onko sillä nyt sitten niin suurta merkitystä, että rukoillaanko me vapaakirkollisten saatikka luterilaisten kanssa, niin ilmeisesti Jumalalle sillä on. Ja ei, ei me kaikessa tulla olemaan samaa mieltä virran tällä puolella, mutta on asioita, joista me olemme samaa mieltä – ja kun me olemme yhdessä koolla, niin silloin meillä on etuoikeus pyytää ja odottaa vastauksia.

Juhannuskonferenssissa ja Kristuspäivänä voisimme harjoitella tätä.

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.