Yhdessä – Tillsammans

Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden teemana on Yhdessä – Tillsammans. Valtioneuvoston kanslia koordinoi Suomi 100 -hankkeen tapahtumia. Suomalaisia ja Suomen ystäviä rohkaistaan tekemään, urheilemaan, syömään ja laulamaan yhdessä. Opetushallitus innostaa päiväkoteja, kouluja ja oppilaitoksia huomioimaan merkittävää vuotta.

Yhteydet ovat aina olleet elintärkeitä helluntailiikkeille ympäri maailman. Suomen helluntaiherätys on rakentunut riippumattomista, itsenäisistä helluntaiseurakunnista, jotka ovat vaalineet yhteyttä alueellisten ja valtakunnallisten päivien, erilaisten tapahtumien ja kesäkonferenssin kautta.

Sisäisen yhteyden lisäksi aiempina vuosikymmeninä on pidetty yllä suhteita etenkin naapurimaihimme. Jaamme yhteisen helluntaihistorian Pohjoismaiden kanssa. Yhteydet ovat rakentaneet, haastaneet ja innoittaneet meitä. Pienelle liikkeelle mukanaolo maailman toiseksi suurimmassa kristillisessä liikehdinnässä (katolisen kirkon jälkeen) on hoivannut itsetuntoa. Toivottavasti yhteydet inspiroivat meitä edelleen säilymään tuoreina.

Ruotsin helluntailiikkeen pastorikonferenssissa Tukholmassa 11.–13. tammikuuta vakuutuin jälleen siitä, kuinka lähellä toisiamme olemme pohjoismaisina helluntailaisina monessa asiassa: seurakuntanäkemyksissä, seurakuntakulttuurissa, suhteessamme ympäröivään yhteiskuntaan ja muutostarpeessa – tosin Ruotsissa muutoksessa ollaan monessa suhteessa pidemmällä.

Monet niistä vaiheista, joiden keskellä olemme nyt omassa helluntailiikkeessämme, on käyty naapurissamme läpi jo joitakin vuosia sitten. Kenties voisimme oppia heidän kokemuksistaan?

Ruotsissa ensimmäistä kertaa vuosiin on kastettujen luku kääntynyt selkeään nousuun. Mielenkiintoista oli kuulla, kuinka 33 tällä vuosituhannella istutettua seurakuntaa vastasi yli 20-prosenttisesti kaikista kastetuista, ja yli 10 prosenttia kaikista kastetuista tuli yhdestä seurakunnasta – Tukholman Hillsongista.

Toinen ilouutinen oli Göteborgin Smyrna-seurakunnan ennätysvuosi. Seurakunta elää herätyksen keskellä, joka alkoi pastori Urban Ringbäckin mukaan paperittomien pakolaisten siunaamisesta. Vaikutti siltä, että perinteiset ja uudet seurakunnat elivät keskenään lämpimässä yhteydessä.

Meidän suomalaisten helluntaiseurakuntienkin olisi syytä olla näyttämässä esimerkkiä siitä, kuinka emme ainoastaan voi elää vaan myös rakastaa ja toimia yhdessä. Kritiikin esittäminen on halpaa ja helppoa. Paljon kallisarvoisempaa on etsiä ja tuoda ratkaisuja ja vastauksia.

Mitä jos yhteys voittaisi seurakunnassa eri kansallisuuksien ja sukupolvien välillä ja syvenisi eri seurakuntien ja järjestöjen välillä? Voisimmeko kaikki itsenäiset helluntaiseurakunnat sitoutua yhteiseen Helluntaikirkkoon ilman Poliisihallituksen myötävaikutustakin ja helluntaikirkkona sitoutua rakentamaan yhteyttä yli kirkkokuntarajojen – jopa niin, että olisimme avoimia ottamaan joukkoomme uusia seurakuntia, jotka sitoutuisivat samoihin raamatullisiin periaatteisiin kanssamme? Voisimmeko ajatella uudestaan myös helluntaikirkon rakentamista yhdessä Suomen ruotsinkielisten helluntailaisten kanssa, rakentaa Jumalan valtakuntaa yhdessä – tillsammans?


Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja