Vähän enemmän

Kysymys: Mikä on se asia, jota kaikki haluavat? Vastaus: vähän enemmän.

Vähän enemmän rahaa, vähän uudempi ja isompi koti vähän paremmalla paikalla, vähän enemmän vapaa-aikaa, vähän hie­nompi auto.

Kun juttelee ihmisten kanssa, törmää realististen haaveilijoi­den joukkoon. Harva tosissaan toivoo lottomiljoonia. Ihmiset haikailevat pienten parannusten perään.

Listaa voi jatkaa. Vähän enemmän tyylitajua, vähän moder­nimpi keittiö, vähän laihempi tai vähän pulleampi keho oikeasta paikasta, vähän nuoremman näköinen naama, vähän halvempi lämmitys, vähän paksummat hiukset.

Puolisoa harva vaihtaisi, mutta se oma aviomies voisi olla vä­hän romanttisempi ja vaimo vähän vähemmän nalkuttava.

Joskus pienten parannusten lista on riipaiseva. Vähän vähem­män kipeä alaselkä, vähän kauniimmat muistot lapsuudesta, vähän enemmän aikaa lapsen kanssa, joka ei koskaan soita.

Jos puhutaan pelkästään arkisesta kuluttajakansalaisuudes­ta, jokaisella on oma keskimääräisyytensä, jonka yläpuolella haluaisi olla. Onhan nykyihmisen suurin murhe päätyminen piinalliseen keskiluokkaisuuteen. Sama Toyota kuin muillakin, samat reissukohteet, sama Prisma, sama kirjasto ja sama kansa­laisopiston jumppa. Samat poliitikot, samat tv-ohjelmat, samat vähämitaliset olympialaiset, samat vitsit.

Elämme hiljaisen menestyksentavoittelun aikaa. Kotona hen­kisessä kiikkustuolissa luemme menestyneen elämän oppaita. Kyllä minäkin vielä joskus, moni ajattelee. Tärkeintähän on, että on unelmia ja se jokin suuri päämäärä, joita kohti kuljen.

Unelmakulttuuri ei ole vain nuorten asia. Eläkeikäisetkin puhuvat isoista maaleista, jotka ovat vielä saavuttamatta. Seitse­määkymppiä kolkuttelevat lähtevät ostamaan sijoitusasuntoa, lainarahalla tietysti. Jospa sen arvo vielä kovasti nousisi, ja jospa tuotosta ehtisi vielä nauttia.

Elämä on tasapainottelua kehityksen varmistavan tyytymättö­myyden ja hetkestä arvokkaan tekevän tyytyväisyyden välillä.

Menestymisen edellytys on kuulemma jatkuva nälkä, jatkuva tyytymättömyys, joka laittaa liikkeelle. Sekö se sitten on sitä ta­voittelemisen arvoista, keskimääräistä parempaa elämää?

Verkossa on kerännyt 72 miljoonaa katselukertaa australialaisen koomikon Tim Minchin puhe vanhan yliopistonsa valmistu­jaisjuhlassa. (Tunnet genren: julkkis puhuu pöntöstä suuria ajatuksia nuorille. Taustalla näkyy professoreja viitoissa ja kolk­kahatuissa. Yleisö puhkeaa tämän tästä suosionosoituksiin.)

Hömssyisen, ismoleikolamaisen Minchin keskeinen ajatus nuo­rille on: ”Sinulla ei tarvitse olla suurta unelmaa”. Olennaista on tarttua juuri nyt käsillä oleviin asioihin, suhtautua niihin intohi­moisesti ja tehdä parhaansa.

Suuret päämäärät ja menestymisen hetket tulevat, jos ovat tullakseen. Suurin osa menestyjistä on ajautunut menestyk­seensä tekemällä pieniä asioita pitkässä sarjassa oikein, usein puolivahingossa.

Uskovaiset sanoisivat tätä tapahtumien ketjua johdatukseksi.

Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö.