Ensimmäisenä meppivuotenani Euroopan parlamentissa pääsin
vierailemaan tammikuun lopulla holokaustin muistotapahtumassa kylmässä ja
viimaisessa Auschwitzissa. Kokemus riipaisi syvältä. Palellessani
keskitysleirin aukealla omassa untuvatakissani ja suomalaisissa talvisaappaissa
mietin niitä miljoonia, jotka yrittivät selvitä samassa säässä rääsyissä ja
paljain jaloin epäinhimillisten kärsimysten keskellä.
Tuo kokemus sai minut liittymään Euroopan parlamentissa toimineeseen
antisemitismin vastaiseen ryhmään, jossa tarkkailtiin antisemitismin tilannetta
EU-jäsenmaissa. Juutalaisvastaisuus nosti tuolloin päätään etenkin
Itä-Euroopassa, mitä holokaustista selvinneet joutuivat jälleen todistamaan.
Minun oli ”helppo hengittää” aina vuoteen 2011, jolloin Magneettimedian antisemitistiset
julkaisut nostivat myös Suomen noihin raportteihin.
Euroopassa antisemitismi nousee nykyään joko äärioikeiston
tai -vasemmiston piiristä, ja lisäksi etenkin maahanmuuton myötä islamilainen
juutalaisvastaisuus saa Euroopassa lisää maaperää. Valitettavan monessa
maassa juutalaisvastaiset asenteet ovat pelottavan vahvoja aivan tavallisenkin
kansan keskuudessa. Myös kristillisellä kirkolla on antisemitismin historiassa
oma iljettävä osansa ja siten vastuunsa kannettavana.
Tämän päivän antisemitismi on tyypillisimmin sanallisia tai
fyysisiä hyökkäyksiä, uhkailua, häirintää, omaisuuden tuhoamista ja töhrimistä
tai vastaavaa. Erilaiset salaliittoteoriat ja holokaustin kieltäminen ovat osa
sitä, samoin nyky-Israelin ja natsi-Saksan rinnastaminen.
Näitä asioita en päässyt pakoon, kun palasin takaisin Suomen
politiikkaan. Natsipropagandan jakaminen ei ole ollut ongelma pelkästään
ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Helsingin paikallisbusseissa, rautatieasemalla
ja eduskunnan edustan patsaissa nähtiin juutalaisvastaisia ilmoituksia.
Hakaristeillä on töhritty seiniä juutalaisen seurakunnan läheisyydessä. Tuorein
tapaus on itsenäisyyspäivältä: samaan aikaan, kun juttelin presidentinlinnan
sisällä Helsingin juutalaisen seurakunnan johtajan kanssa synagogan ja koulun
turvallisuudesta, natsiliput liehuivat mielenosoituskulkueessa. Kuinka on
mahdollista, että Suomeen on syntynyt uusnatsiryhmittymiä vain sukupolvi toisen
maailmansodan kauhujen jälkeen?
Yksi vastaus valkeni itselleni, kun katsoin kuolemanleirin
järjestelmällisen tuhokoneiston raunioita. Antisemitismin taustalla on ihmistä
suurempaa pahuutta, jonka päämäärä on Jumalan omaisuuskansaansa asettaman
suunnitelman tuhoamisyritys. Toisaalta samassa paikassa ymmärsin, että ”Hän on
polkenut rikki käärmeen pään” eikä mikään pahan valta voi estää Jeesuksen
sovitustyön voimaa, joka kuuluu kaikille maailman kansoille, myös
juutalaisille.
Jokainen meistä voi omalla paikallaan tehdä työtä
antisemitismiä vastaan. Historian tuntemuksen vaaliminen on yksi tärkeimpiä
välineitä siinä työssä. Ja aivan kuten 80 vuotta sitten: ongelma ei tänäkään
päivänä ole pahan paljous vaan välinpitämättömyys eli hyvän hiljaisuus.
Sari Essayah
Kirjoittaja on kansanedustaja ja Kristillisdemokraattien
puheenjohtaja.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...