Unohtumaton kummallinen saarna

Taas koitti se pelätty päivä, kun vaimoni mielestä työhuoneeni kaapit ja laatikot oli järjesteltävä ja siivottava. Välillä on tehtävä myös karsintaa, sillä hyllytilaa kirjoilleni ei kuulemma enempää heru.

 

Kirjoja siirrellessä ja pölyjä pyyhkiessä mieleeni tulvi monia muistoja vuosien varrelta. Eräs kirja muistutti minua kummallisesta saarnasta, jonka kuulin vuonna 1996.

 

Veikkaisin, että olen unohtanut ainakin 99 prosenttia kuulemistani saarnoista. Niinhän se on, että ihminen unohtaa suurimman osan kuulemastaan. Toki monilla kuulluilla ja myöhemmin unohdetuilla saarnoilla on ollut iso merkitys juuri niissä elämänvaiheissa. Siksi ne eivät ole olleet turhia. Emmehän me muista kaikkia ruokailuhetkiämmekään, mutta ilman niitä emme olisi selvinneet eteenpäin.

 

Kuulin tuon mieleeni painuneen saarnan seilatessani parikymppisenä nuorena miehenä Operaatio Mobilisaation lähetyslaiva Douloksella. Laivan 300-päinen miehistö oli suurella innolla odottanut järjestön perustajan ja johtajan George Verwerin vierailua. Verwer oli tunnettu räväköistä mutta syvällisistä saarnoistaan. Monet laivan työntekijöistä olivat väsyneitä ja toivoivat hartaasti vieraan tuovan hengellistä virkistystä työteliään laivaelämän keskelle.

 

Lähetysjohtajan vierailun kohokohta oli sunnuntain jumalanpalvelus laivalla. Tyypilliseen tapaansa Verwer oli pukeutunut maapallotakkiinsa ja nousi julistajanpaikalle hymyilevänä ja innokkaana. Saarnan alku noudatteli Georgelle ominaista kaavaa, jossa hän esitteli muutaman kirjan, jotka jokaisen olisi tärkeä hankkia ja lukea. Meille kerrottiin, että joitakin kirjoista saisimme hakea tilaisuuden jälkeen ilmaiseksi. Se oli ja on edelleen George Werverin tapa toimia. Kuulemma hän on henkilökohtaisesti lahjoittanut ainakin miljoona kirjaa eri puolilla maailmaa.

 

Me innokkaat nuoret lähetyssaarnaajanalut kirjasimme suositellut kirjat ja niiden kirjoittajat ylös muistivihkoihin. Jokaisen kirjan kohdalla Werver perusteli vahvasti, miksi tämä kirja on hyvä hankkia ja lukea. Puhe eteni ja esiteltäviä kirjoja tuntui riittävän: ”Tämä kirja, jonka on kirjoittanut arvostettu tämä Herran palvelija, on ollut suureksi siunaukseksi miljoonille ja on auttanut monia löytämään oman paikkansa lähetystyössä...” Lista tuntui loputtomalta. Joku kirjoista käsitteli avioliittoa, toinen rahaa, lähetystyötä, epäilyksiä, seksiä, armoa, radikaalia opetuslapseutta, rakkauden tasapainoa ja niin edelleen.

 

Kirjoja nousi kuin pupuja taikurin hatusta toinen toisensa jälkeen, ainakin 40-50. Aikaa kului eikä odottamaamme saarnaa kuulunut. Lopulta Werwer luki päivän tekstin teemasta ”Antakaa Hengen täyttää itsenne”. Hän esitti meille vakavan kysymyksen: annammeko Pyhän Hengen toimia elämässämme? Sitten olikin jo aamenen ja loppulaulun aika.

 

Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt Verwerin saarnan nerokkuuden. Yhden saarnan eväät olisi nopeasti syöty, mutta hänen suosittelemiensa kirjojen avulla on jaksettu eteenpäin vuosikymmeniä.

 

Siivouspäiväkin voi näköjään tuoda mukanaan siunauksen.

 

 

Tomi Kuosmanen

 

Kirjoittaja on Jyväskylän kaupunginhallituksen ja -valtuuston jäsen (kd.).




40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja