Nyt koronan jälkeen seurakunnille on tilausta. Puoleensavetävän seurakunnan keskiössä eivät ole tilaisuudet vaan yhteys. Muokataan seurakuntien tarjontaa niin, että jokaisella on paikka – ei ensisijaisesti penkintäyttäjänä vaan pienryhmässä ja palvelutiimeissä. Mahdollistetaan aito osallisuus ja kutsutaan ihmiset mukaan siihen jo silloin, kun he vasta tutustuvat seurakuntaan. Juhlitaan Jumalaa yhdessä. Satsataan yhteiseen syömiseen – grillataan ja kahvitellaan. Opetellaan jakamaan elämää.
Tällaisen yhteyden syntyminen ei tapahdu vahingossa, vaan se tarvitsee tavoitteellisuutta ja toimintamallien kriittistä arviointia. Se ei kuitenkaan tapahdu seurakuntaa tai sen johtoa kritisoimalla vaan alkaa minusta ja sinusta.
Keskinäisen yhteytemme yläpuolella on kuitenkin yhteys Jumalaan. Jotta se voi syntyä ihmisen ja Jumalan välille, meillä on seurakuntina kutsu antaa kaikkemme. Järjestämme puitteet tilanteelle, jossa ihminen voi rakastua häntä jo rakastavaan Jumalaan ja alkaa elää suhteessa hänen kanssaan. Järjestämme taivaallisia treffejä ja pyrimme tekemään sen niin, etteivät toimintamallimme ole ristiriidassa ympäröivän kulttuurin kanssa. Tällöin yhteyden syntymiselle ei luoda turhia esteitä.
Tutkimusten mukaan tehokkain tapa levittää evankeliumia on uusien seurakuntien synnyttäminen. Niissä on paitsi tilaa, myös tarvetta uusille ihmisille. Niiden keskiössä on evankeliumin aktiivinen viestiminen. Myös Suomen helluntailiikkeen parissa on viimeisten parin vuoden aikana perustettu useita uusia seurakuntia tai seurakuntien toimipisteitä. Ne tarvitsevat tiimeihinsä ihmisiä, jotka ovat valmiita rakentamaan yhteyttä vaalivia yhteisöjä, jotta mahdollisimman moni voi oppia tuntemaan Jeesuksen.
Kesän jälkeen moni seurakunnissa kasvanut nuori aikuinen on suuntaamassa uuteen osoitteeseen opintojen tai töiden perässä. Heillä on tarve rakentaa uudessa kotipaikassa uudet ystävyyssuhteet.
Yksi parhaita mahdollisuuksia tälle on mennä mukaan seurakuntaan – tai seurakunnan istutustiimiin. Se on yhdistelmä työtä ja tiivistä yhteyttä sekä seikkailua, jossa saadaan olla iloitsemassa siitä, että moni oppii tuntemaan Jeesuksen.
Samaan aikaan moni pastori ja nuorisotyöntekijä miettii, mitä seurakunnassa kasvaneille nuorille tapahtuu uudessa kotipaikassa. Rakennetaan yhteyttä ja siltoja myös näissä tilanteissa. Linkitetään lähtijät uudessa kotipaikassa sijaitsevaan seurakuntaan tai seurakunnanistutukseen.
Koronan jälkeen muuttajan hakeutuminen etäyhteydettömään yhteyteen seurakunnan parissa ei ole itsestäänselvyys. Jos tuemme tämän yhteyden syntymistä, siinä voittavat kaikki: muuttaja, hänet kasvattanut seurakunta ja Jumalan valtakunta, joka kasvaa edelleen tämän ihmisen panoksen kautta.
Veera Hug
Kirjoittaja on äiti, luokanopettaja ja Credo-kirkkoa puolisonsa kanssa istuttava pastori, joka palvelee myös useissa helluntailiikkeen luottamustehtävissä.