Tulessa

Kävin jumalanpalveluksessa syttymässä.

Pikkutyttönä istuin hievahtamatta ja katselin rainakuvien esitystä. Lähetystyöntekijä oli tullut Suomen-lomalle ja heijasti diakuvia seinälle kertoen samalla viimeisimmästä kaudestaan.

1960-luvun lapsen lähetys- ja kehitysyhteistyösanasto oli eri kuin nyt. Lähetyssaarnaaja – maakalainen – lähetyskenttä – rainakuvat – lähetyskutsu – pakanamaa. Vielä oli poliittisesti korrektia laulaa Mustaa Saaraa, jossa ”pien’ neeker’lapsi” oli hyvillään.

En saanut lähetyskutsua, mutta lähettäjänkutsun sain – ja suuren rakkauden lähetystyöhön. Omina nuoruuden idoleinani olivat muutamaa vuotta vanhemmat tosi tärkeät ystävät Anne ja Ari sekä Heidi ja Pertti. Molemmat pariskunnat ovat olleet lähetystyöntekijöinä pian 40 vuotta.

80-luvulla tuli Liekit-musikaali, jossa armoitettu säveltäjäsanoittajakaksikko Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen avasi jälleen uusille sukupolville riipaisevasti lähetystyöhön lähtemisen ilon ja innon, epäilyksen ja tuskan. Pian Suomi veisasi ”Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon”. Alun perin musikaalissa laulu on Kristuksen armon ja pelastuksen aivan juuri vastaanottaneen tytön hento uskontunnustus.

Muistan, kun istuin siskoni kanssa Kulttuuritalon pimeydessä musikaalia katsoen. Itkimme kumpikin. Siskoni tiesi olevansa lähdössä lähetystyöhön Afrikkaan, ja minä tiesin, että sisko lähtisi. Ennen sähköpostin, skypen, mesen ja instan aikakautta tuntui kuin eroaisimme iäksi.

Kun vuosikymmeniä sitten pienenä lettipäänä kuuntelin lähetystyöntekijää, hän kertoi pelastuneista sieluista. Jeesus oli antanut lähetyskäskyn mennä kaikkeen maailmaan tekemään opetuslapsia. Olivat toki silloisetkin lähetit sairaanhoitajia, kätilöitä, puuseppiä, kirvesmiehiä ja opettajia. Mutta silloin lähdettiin viemään evankeliumia. Toisessa kädessä oli Raamattu, toisessa leipä ja lääke.

Nyt lähtijät ovat vähissä. Ovatko lähettäjätkin hyytyneet?

Saksalainen lähetystyöntekijä Peter Franz kiersi vaimonsa Beckyn kanssa Suomen helluntaiseurakuntia loka-marraskuun vaihteessa. Franz on lähetyslapsi itsekin; hän on elänyt lapsesta lähtien Keniassa.

Franzin intohimo on viedä evankeliumia Jeesuksesta tavoittamattomille kansoille ja heimoille pohjoiseen Ugandaan ja Keniaan sekä eteläiseen Sudaniin. Matkat ovat vaarallisia mutta myös tuloksellisia. Sanoman viejät ovat vielä elossa, ja Jumalan valtakuntaan on voitettu uusia sieluja.

Istuin ja sytyin. Sytyttämään Franz oli Suomeen tullutkin. Olemmeko sammuneet?

Olen pitänyt oikeutenani kuulla kerta toisensa jälkeen sanoman pelastuksesta ja ikuisen elämän toivosta, Kristuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta. Samaan aikaan miljoonat eivät ole kuulleet sitä vielä kertaakaan. Teenkö mitään, jotta sanoma leviäisi? Haluan tehdä.

Onko vielä niitä, jotka haluavat lähteä? Onko vielä niitä, jotka haluavat lähettää? Haluan uskoa, että on. En voinut olla kirjoittamatta tätä. Jospa joku muukin syttyisi tai saisi vahvistuksen kutsulleen.


Kristiina Kunnas

Kirjoittaja oli Ristin Voiton ja Hyvän Sanoman toimittaja 1980–90-luvuilla. Nykyään hän on KD-lehden toimituspäällikkö.


40/201

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan