Brittiläisessä autoilua käsittelevässä Top Gear -tv-ohjelmassa oli joitakin vuosia sitten mieleenpainuva koeajo, jossa juontaja Jeremy Clarkson testasi BMW:n tuoretta M5-mallia. Koko koeajon alkuosion Clarkson valittaa, kuinka tylsä auto on ja miten siinä on liikaa kaikenlaisia turhia säätöjä ja asetuksia sekä muita ärsyttäviä pieniä asioita. Lisäksi tuo todella kallis auto ei ollut ollenkaan niin tehokas kuin hän oli toivonut.
Napina jatkuu ja Clarkson toteaa, että tuntuu siltä, että jokainen säädin on tarkoituksella tehty ärsyttäväksi, paitsi… ja sitten hän painaa nappulaa M, jonka seurauksena kaikki muuttuu. Kaikki auton asetukset muuttuvat, moottoriin tulee yli sata hevosvoimaa lisää tehoja, alusta jäykistyy, vaihteiden asetukset muuttuvat ja jopa turvavyöt kiristyvät. Yhtäkkiä auto onkin kuin unelma ja paras auto ajettaessa yli 200:aa kilometriä tunnissa. Koeajon loppu on pelkkää auton ylistystä.
Top Gearin esimerkki voisi istua hyvin seurakuntamaailmaan.
Helluntaipiireissä kasvaneena olin nuorena nähnyt ja kokenut paljon Pyhän Hengen toimintaa sekä karismaattisia ilmiöitä positiivisella tavalla. Nuorena vieraillessani Yhdysvalloissa kohtasin ystävän Baptistikirkosta. Tietämättömänä kysyin, mitä eroa on heillä ja helluntailaisilla.
Hän kertoi, että ainoa ero on, että he eivät usko Pyhän Hengen toimintaan sekä armolahjoihin samalla tavalla kuin me ja että ne asiat kuuluivat Apostolien aikaan. Olin aivan äimänä, koska minulle nuo asiat olivat todellisuutta. Miksi joku jättäisi niin tärkeän ja hienon osan sivuun? Aivan kuin ajaisi BMW M5:llä ilman M-asetusta.
Myöhemmin olen maailmalla vieraillut useissa hyvissä isoissa seurakunnissa, joissa kaikki tuntuu toimivan laadukkaasti. Ylistys, musiikki ja jumalanpalvelus kokonaisuudessaan sujuvat loistavasti. Saarnakin on sisällöltään ja teknisesti erinomainen, mutta usein olen jäänyt kaipaamaan Pyhän Hengen muuttavaa toimintaa.
Viime vuosina hiukan sama tunnelma on ollut omassa herätysliikkeessä. Onneksi on vielä niitä hetkiä ja tilanteita, jolloin armolahjat toimivat ja ihmisiä täyttyy Pyhällä Hengellä, mutta pakko myöntää, että emme ole enää niin ”helluntailaisia” kuin ennen.
Ensimmäisenä helluntaina painettiin voimakytkin pohjaan oikein kunnolla. Sen jälkeen on kirkkohistoriassa aika ajoin tarvittu uusia Hengen vuodatuksia (ja uskonpuhdistuksia), jotta on saatu seurakunnat liikkeelle. Kun alussa mainitussa BMW M5:n koeajossa saatiin voima-asetus kohdilleen, niillä ärsyttävillä pienillä yksityiskohdilla ja säädöillä ei ollut enää merkitystä. Yli 200 kilometrin tuntivauhdissa keskitytään oleelliseen. Jäljelle jää kysymys, kuka painaisi sitä nappia?
Olen havainnut, että niissä seurakunnissa, joissa ei opeteta Pyhästä Hengestä tai aktiivisesti rukoillen etsitä Hengellä täyttymistä ja armolahjoja, harvemmin ilmenee voimakasta Pyhän Hengen toimintaa. Toki Jumala armossaan toimii silloinkin, mutta jos halutaan kasvua ja vauhtia, sitten olisi parasta ottaa täydet tehot käyttöön. Anovalle annetaan, lupaa Sana.
Sami Konttinen
Kirjoittaja toimii Lahden helluntaiseurakunnan lähettinä Keniassa.