Tarve olla kuin muut - "Olisi helppoa tarjota mukautumisongelman ratkaisuksi radikaalia barrikadeille nousemista"

(17.2.2023) Kun olin yläkouluikäinen, kaikilla ystävilläni oli Leviksen farkut ja suurelle kumpareelle nostettu otsatukka. Niin myös minulla. Halusinhan olla kuin kaikki muut ja kuulua joukkoon. 

Nykyisin yhtenäiskulttuurin aika on ohi ja nuorillakin on useita vaihtoehtoisia pukeutumis- ja maailmankatsomusmalleja. Jonkun persoonallisuus ja tarpeet ohjaavat häntä menemään valtavirran mukana, toinen haluaa erottua massasta ja löytää jotakin uniikkia. 

Silti joukkoon kuulumisen tarve ei ole kadonnut minnekään: kaikista omituisimmankin alakulttuurin edustaja kaipaa heimoa, jossa tulla hyväksytyksi ja ymmärretyksi. 

Ihminen on luotu yhteyteen, joten ihmisyyteen kuuluu halu kuulua joukkoon. Ei siis ihme, että kristittykin – on hän sitten nuori tai iäkäs – haluaisi kovasti olla ”kuin muut”. Ei ole helppoa elää suomalaisen arvoilmaston reunamilla ja joutua selittelemään valtavirran asenteista tai elämäntavoista poikkeavia valintojaan. Moni alkaakin tehdä kompromisseja niin elämäntavoissaan kuin teologisissa tulkinnoissaan. Paavali käyttää tästä hengelliseksi slangiksi muodostunutta ilmaisua ”maailman menoon mukautuminen”.

      Hänen lähellään saa olla sekä yksilö että osa porukkaa.

Olisi helppoa tarjota mukautumisongelman ratkaisuksi radikaalia barrikadeille nousemista. Mielenosoituksia ja sometuuttausta kristillisten arvojen puolesta. Uskovien herättelyä pois laimeasta hengellisyydestä. 

Herätystempauksia suunnittelevan kannattaa kuitenkin ensin pysähtyä hetkeksi Paavalin sanojen äärelle. Apostoli ei nimittäin yllättäen kehotakaan kuulijoitaan ”värinsä näyttämiseen” radikaaleilla julkilausumilla tai boikoteilla. Mihin hän sitten kehottaa? 

Mielen uudistumiseen. 

Paavalin sanoman painopiste on siinä, mistä koko kristinuskossa on kyse: suhteessa Kristukseen. Syventyessään se alkaa muuttaa ihmistä sisältäpäin. Mielen muutos saa aikaan Jumalan mielen mukaisia valintoja, jotka sitten vaikuttavat pikkuhiljaa ympäristöön. 

Jeesus nimittäin tietää, ettei ihminen muutu syyllistämisellä, mielenosoituksilla eikä pakkokeinoilla. Ihminen muuttuu joko törmätessään käyttämiensä toimintamallien kestämättömyyteen tai kohdatessaan jotakin niin puoleensavetävää, että muutos näyttää houkuttelevammalta kuin muuttumatta jääminen. 

Ennen kaikkea ihminen muuttuu Pyhän Hengen vetämänä ja auttamana. 

Tällainen, Jumalan aikaansaama sydämen muutos ei eristä eikä erottele vaan luo yhteyttä. Kristuksen valtaama sydän kutsuu yhteyteen eri tavoin eläviä ja ajattelevia, murtaa vihollisuuden muureja ja tarjoaa rakkautta jopa vihamielisesti käyttäytyville lähimmäisille. 

Jeesus nimittäin tietää sen ihmisen syvimmän kaipauksen: rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeen. Hän tietää, että ihminen on luotu yhteyteen Jumalan ja lähimmäistensä kanssa. 

Ja mikä parasta: hänen lähellään saa olla sekä omana itsenään nähty ja huomioitu yksilö että osa porukkaa ja suurempaa suunnitelmaa. 

Elina Rautio 

Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja ja Kutsumushautomo-podcastin emäntä.