Olemme seuranneet perheen kanssa Talent-ohjelmaa. Joskus kykyohjelmien äärellä – ja ihan arkielämässäkin – kokee suurta alimittaisuutta. Miksi en osaa sitä mitä tuo toinen tai miksi joku osaa jotakin niin huippuhyvin minun keskinkertaisuuteeni verrattuna? Tähän ikään tiedän jo, että varmaan joku ajattelee minusta samalla tavalla jossakin asiassa.
Sillä paitsi että itse olemme lahjoja sellaisina kuin olemme, kaikilla meillä on lahjoja, toistensa kanssa erilaisia vain. Raamatussa, Matteuksen evankeliumin 25. luvussa, kerrotaan työntekijöistä, joista yksi sai isännältään yhden talentin, toinen kolme talenttia ja kolmas viisi talenttia.
Palvelijoille uskotussa omaisuudessa ei ollut kyse vähäpätöisistä rahasummista, sillä yksikin talentti oli arvoltaan 6 000 denaaria eli 6 000 työläisen päiväpalkkaa. Melkoisia potteja oli jaossa, sillekin, joka sai ”vähiten”. Kävikö niin, että ”vain” noin miljoonan saanut oli kateellinen sille, joka saikin kolme miljoonaa? Jos toinen saa enemmän, ei näekään sitä, mitä itse on saanut, ja suhteellisuudentaju katoaa. Iskee ravintolakäynneiltä tuttu annoskateus. Sanonpa sen ihan suoraan: Ihminen on usein ahne ja lapsellinen. Meille ei riitä se hyvä, minkä olemme saaneet, vaan haluamme jatkuvasti lisää niin kuin uhmaikäiset.
Kertomuksessa ei kerrota, tiesivätkö palvelijat toistensa hallussa olevista rahasummista. Jos eivät (ja näin asian tulkitsen), he eivät myöskään voineet vertailla omaa toimintaansa toisten toimintaan. Kukin toimi niin kuin parhaaksi näki, ja jokainen tiesi saaneensa suuren lahjan ja vastuun. Palvelijoita erotti toisistaan se, että kaksi ensimmäistä toimi ilosta mutta kolmas pelosta käsin. Omalla asenteella ja jumalasuhteen laadulla on siis suuri merkitys siinä, mitä saamme eläessämme aikaan. Molemmissa on ainakin itselläni vielä paljon opittavaa, ja se tapahtuu elämällä eteenpäin Jumalan kanssa. Valmiiksi ei joka tapauksessa ehdi tulemaan.
Raamatunkertomuksen isännälle jokainen talentti oli yhtä kallisarvoinen. Se, että yksi sai yhden, toinen kolme ja kolmas viisi talenttia, kerrotaan Raamatussa neutraalina asiana. Me raha- ja kilpailukeskeisessä kulttuurissa kasvaneet ajattelemme, että se, jolle uskottiin eniten omaisuutta hoidettavaksi, oli jotenkin arvokkaampi kuin toinen, sanotaanhan, että rahaa jaettiin ”kullekin kykyjensä mukaan”. Mutta Jumala ei suhtaudu meihin niin kuin Donald Trump Diili-kilpailijoihin. Emme ole Jumalan edessä jonossa kärkkymässä etusijaa vaan rivissä, jossa hän näkee jokaisen meistä yksilönä.
Mitä kaikkea muuta kyky ja talentit voisivat tarkoittaa kuin yhteiskuntamme usein voimakkaasti esiin nostamaa ylivertaisuutta, kilpailukykyä, taloudellista voittoa ja jatkuvan kasvun ihannetta? Voisiko osa minun kykyjäni ollakin itsetuntemus ja rehellisyys omista voimavaroistani? Voisiko osa sinun kykyjäsi olla esimerkiksi toisista välittäminen ja heidän rohkaisemisensa? Tai jokin muu ei niin helposti mitattavissa oleva asia? Näillä ei ehkä pääse televisioon, mutta Jumalan silmissä ne ovat arvokkaita talentteja.
Anna Vuorinen
Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja. Teksti on julkaistu aiemmin Annan aikaa -blogissa RV:n verkkosivuilla.