Ӏiti nukkui
pois juuri joulun alla. Eihän se yllätys ollut, mutta tätä ikävän määrää en
osannut aavistaa. Avaan radion ja kuuntelen joulurauhan julistuksen. Taas
kaikki kauniit muistot… Tuntuu kuin joulu ei olisi joulu.”
”Ensimmäinen
jouluni yksin. Ilman lapsia on oudon hiljaista. Sytytän kynttilän, lämmitän
itselleni glögin. Lahjapaperi rapisee, se, jonka valitsemani korun päälle
käärin. Vaikka ’täydelliset’ perhejoulut olivat stressaavia, kaipaan lasten
hössötystä niin että sattuu.”
”Sairaalakäytävän
kelmeä valo. Näen, että vaimooni sattuu, mutta hän haluaa pikkuistamme
katsomaan. Vauvan rintakehä nousee ja laskee hengityskoneen tahtiin. Tuntuu,
että jos käännän katseeni pois, lapsemme kuolee. Olen onnellinen, että hän on
elossa, mutta samaan aikaan niin peloissani.”
”Taas tätä
ainaista riitelyä. Eikö isä ja äiti voisi olla rauhassa edes jouluna? Mulla ei
ole mitään paikkaa tässä maailmassa, kaikkialla on paha olla. Millään ei oo
mitään väliä.”
Joulusuru. Se
syntyy siitä, etteivät odotukset täyty – kaikki ei olekaan juuri niin kuin oli
sanottu. Se syntyy myös epäonnistumisen tunteesta, kun kaikki ei mennytkään
niin kuin oli toivottu. Tuli kuolemaa, sairautta, rahattomuutta,
rauhattomuutta.
Joulusuru on
yksinäisyyttä ja osattomuutta: oikea joulu tapahtuu jossakin tuolla muualla,
minun ulottumattomissani. Usein yksinäisyydelle ja osattomuudelle ei ole
sanoja. Kaikkein syvin yksinäisyys ei kuulu edes auttavassa puhelimessa. Miten
se voisi, kun sanat eivät tavoita kokemusta?
Joulusurua
koetaan monessa paikassa. Sitä voi tuntea yksin ja ihmisten keskellä, maalla ja
kaupungissa, hälinässä ja hiljaisuudessa. Joulusuru on sitä, etten tänä(kään)
jouluna saanut sitä, mitä hartaasti toivoin. Eikö kukaan kuullut? Kuinka lujaa
minun pitää pystyä kuiskaamaan? Olenko yksin maailmassa? Entä ensi vuonna, uskallanko
toivoa silloin enää? Kauanko tämä tunne puristaa sydäntäni?
Onko lähelläsi
jotakuta joulusurullista? Mieti, aisti, kysy. Joulusuruun nimittäin auttaa periaatteessa
hyvin yksinkertainen keino: kokemus siitä, että on olemassa muita ihmisiä,
joille minä olen näkyvä. En ole yksin, en osaton – joku toinen osallistuu
tunteeseeni, ymmärtää sitä. En ole vain kuori, joka hössöttää keittiössä ja
keinohymyilee pyhien yli. Joku näkee sydämeeni. Muutkin tuntevat niin kuin minä
syvällä sisimmässäni, joulusuruakin ehkä joku.
Niin kuin Maria
tutkiskelen sydämessäni tunteet, jotka joulu minussa herättää. Oivallan: aitoa
iloa voi kokea vain se, joka on kokenut aitoa surua ja kohdannut sen. Sekä ilo
että suru kumpuavat samasta sydämestä. En voi imeä iloa itseeni mistään
ulkopuolelta, sen on kasvettava surun kuihtuneista kukista, jotta se olisi
kaunista ja kestävää – ja totta. Ja siinä, sydämen joulusurussa ja jouluilossa,
on oikea joulu.
Surulliseen
sydämeen Luukkaan evankeliumin sanat uppoavat uudella tavalla: ”Minä ilmoitan
sinulle ilosanoman, suuren ilon. Tänään on sinulle Daavidin kaupungissa
syntynyt Vapahtaja.” Vapahtaja, pieni lapsi, toinen ihminen – samanlainen kuin
minä. En ole yksin. Iloitsen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...