Jaoin hiljattain kotiseurakunnassani joitakin ajatuksia jumalasuhteesta. Sen jälkeen ole päässyt niistä mietteistä juurikaan eteenpäin. En ole mikään onnistunut suhdeasiantuntija – päinvastoin. Pohdin näitä asioita juuri siksi, että olen etenkin suhteissani usein epäonnistunut.
Ihminen on luotu suhteeseen. Suhde syntyy kohtaamisessa, tutustumisessa, ymmärtämisessä, oppimisessa, arvostamisessa ja hyväksymisessä. Ihmiselle kolme tärkeintä suhdetta ovat suhde Jumalaan, suhde muihin ihmisiin ja suhde itseensä. Jeesuksen mukaan rakkauden kolmoiskäskyyn sisältyvät koko laki ja profeetat.
Tärkein suhde on ihmisen suhde Jumalaan. Itse sain sen uskoon tullessani. Siitä oikeastaan alkoi myös muiden suhteiden korjaantuminen. Se on pitkä matka, joka tuskin loppuu tässä ajassa.
Kun sain syntini anteeksi ja synnyin uudesti, aloin hiljalleen ymmärtää asemaani Kristuksessa. Vähitellen opin arvostamaan itseäni ja sitä kautta myös muita. Jumalakuvakin on vuosien myötä muuttunut: ymmärrän nykyään paremmin hänen armoaan, rakkauttaan ja hyväksymistään.
En kasvanut uskovaisessa kodissa, eikä kotini muutoinkaan ollut niin turvallinen ja hyvä kuin olisi pitänyt olla. Monet asiat varjostivat pitkään elämääni, eikä rakkauden kolmoiskäsky oikein sisäistynyt. Suurin ongelma oli käskyn loppuosa, jossa käsketään rakastamaan itseään. En rakastanut enkä hyväksynyt.
Itsensä rakastaminen edellyttää kohtaamista itsensä kanssa. Se vaatii uskallusta käydä läpi niitä asioita, jotka vaivaavat ja joita ei ole käsitelty kunnolla. Vasta sitten ihminen kykenee ymmärtämään niitä olosuhteita, joissa on elänyt, sekä omia tunnetilojaan. Kun tutustuin itseeni sekä käyttäytymismalleihini ja yritin oppia niistä, saatoin vähitellen alkaa arvostaa ja hyväksyä itseni.
Kuten suhteet ihmisiin myös suhde Jumalaan tarvitsee vaalimista ja huolenpitoa. Paavali antaa tähän ohjeita muun muassa 1. Tessalonikalaiskirjeessä: Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta.
Suhteeseen kuuluu myös vastapuolen arvojen kunnioittaminen ja hänen tahtonsa huomioiminen. Tätä Paavalin kehotuksissa vastaa lause ”pysykää erossa kaikesta pahasta”, sillä paha tarkoittaa juuri Jumalan tahdon vastaisia tekoja. Meidän tulee siis parhaamme mukaan vaalia suhdetta myös olemalla aiheuttamatta tahallamme mielipahaa Herralle.
Tessalonikalaiskirjeestä ilmenee myös, mitä Jumala tekee vaaliakseen yhteistä suhdettamme. Hän hoitaa sitä aktiivisesti. Hän varjelee niin meidän henkemme, sielumme kuin ruumiimmekin, jotta olemme hänelle soveliaat Kristuksen tullessa takaisin. Isä on tämän kaiken kerran luvannut ja hän pitää sanansa. Hän ei siis osaltaan jätä suhdetta hoitamatta, vaan tekee kaikkensa suhteen säilyttämiseksi ja syventämiseksi. Hän on sitoutunut hoitamaan suhdettamme.
Jumalasuhteen hoito on yhtä lailla minun vastuullani kuin Herran. Pääseekö Jumala vastaamaan kiitollisuuteemme siunauksella tai pyyntöihimme vastauksilla?
Eija Saarenmaa
Kirjoittaja on IK-opiston opettaja.