Keskiviikko 14. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Taito, Ruben

Strategiaa aamupalaksi

Olen asunut kahdessa itsensä mielensäpahoittajiksi mieltävien ihmisten maassa. Toinen pitkäaikainen kotimaani Saksa on vakuutusmyyjien ja asianajajien paratiisi, koska kulttuurissa varaudutaan pahimpaan ja puututaan epäkohtiin. Joka keitosta on mahdollista löytää kärpänen.

Seurakunnissakaan emme elä irrallaan ympäristömme vaikutusvallasta, vaan yritämme sen keskellä rakentaa suunnitelmia, jotta saisimme seurakunnat menestymään.

 

Suunnitelmia pohtiessamme unohdamme usein suuren totuuden. Johtajuusnero Peter Drucker (1909–2005) totesi, että ”kulttuuri syö strategian aamupalaksi”. Hän tarkoitti, että ihmisillä keskellämme on merkitystä – heidän toimintatavoillaan ja sillä, millainen ilmapiiri meillä vallitsee. Tämä ilmapiiri siirtyy eteenpäin ja moninkertaistuu. Ja juuri siksi juuri sitä tulee aktiivisesti muokata. Tähän tarvitsemme määrätietoista työtä.

Raamattu ottaa kantaa mielensäpahoittamisen elämäntapaan selkeästi muun muassa kehottamalla ajattelemaan ”kaikkea sitä, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen”.

Myönteinen ilmapiiri ruokkii myönteisyyttä. Negatiivisuuteen keskittyminen värittää yhteisöä päinvastaiseen suuntaan – sellaiseen, missä yleinen ja lähes odotettu reaktio on kritisoida. Tässä ilmapiirissä etsitään virheitä tois(t)en tekemisistä, painotetaan ongelmia uudistuksissa, estetään hyväkin suunnitelma tai suljetaan korvat loistavalta saarnalta, koska sen sivulause ei miellyttänyt.

 

Elimme Saksassa vuosia seurakunnan keskellä, joka sinne tulomme aikaan julkaisi uuden dna:nsa. Näin seurakunta halusi ohjata kulttuuria, jottei ympäröivä asenneilmapiiri vie sitä suuntaan, jota ei haluta. Dna ohjasi muun muassa ”peruspositiivisuuteen”: lasi on aina puoliksi täynnä.

Huomasin sisäistäneeni idean silloin, kun korvaani särähti kipeästi se, mitä toisesta seurakunnasta tulleet henkilöt kertoivat aiemmasta hengellisestä kodistaan. Toisista, pastorista ja seurakunnasta pahanpuhumisen kulttuuri eli joissakin tulijoissa vielä vahvana. (Jonkin ajan päästä se onneksi usein jäi pois!)

Istuessamme uusina tulijoina tervetulotilaisuudessa johtava pastori väänsi rautalangasta myönteisyyden periaatetta. Sitä voisi karrikoida, että vaikkapa moraalinen epäonnistuminen ei ole erottamisperuste, mutta seurakunnan hajottaminen jatkuvan pahanpuhumisen kautta on.

Pahanpuhumisen vastalääkettä ovat kunnioituksen kulttuuri, hyvään keskittyminen ja oman seurakunnan ja toisten ihmisten juhliminen. Maailmassa ei ole täydellistä kotia eikä seurakuntaa, mutta niiden puoleensavetävyys riippuu siitä, mihin määrätietoisesti suuntaamme niiden kulttuuria. Ellei tehdä mitään, negatiivisuusvirus ottaa vallan. Onneksi sitä vastaan voi taistella.

 

Ajatellaan tänä vuonna sitä, mikä on hyvää. Puretaan tarvittaessa kipeät kokemukset hoitavassa ympäristössä mutta kiitetään Jumalaa epätäydellisistä toisistamme, joissa on paljon hyvää. Tehdään osaltamme helluntailiikkeestä myönteisen pöhinän paikka. Hoidetaan kritiikki terveesti kasvotusten ja puhutaan muuten hyvää!

 

 

Veera Hug

 

 

Kirjoittaja on äiti, luokanopettaja ja Credo-kirkkoa puolisonsa kanssa istuttava pastori, joka palvelee myös Helluntaikirkon Uusi seurakunta -työryhmässä, Fidan Euroopan työn johtotiimissä ja Hyvän Sanoman hallituksessa. 



UUTISET