Tiistai 28. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Leo, Leo, Leopold

Siunauksesta selkokielellä

Lapsena rakastin kirjoja. Aluksi nautin tarinoista muiden lukemana, ja myöhemmin opin itse lukemaan. Muistan jopa yllättävän tarkasti, milloin tämä tapahtui. Istuin olohuoneen keinutuolissa ja ”luin” lastenkirjaa, jossa oli tikkukirjaimet, tavuviivat ja virikkeenä piirretyt mustavalkokuvat. Sitten yhtäkkiä – naps – aloin tajuta, mitä tekstissä sanotaan. 

 

Eräs lapsuuteni kirjoista oli Kari Vinjen Nestorin salaisuus ja muita tarinoita. Muistaakseni juuri sieltä löytyi kertomus, jota jäin pohtimaan pitkäksi aikaa. Siinä vanha ja viisas setä laittoi kolme lasta kisaamaan, kuka asioisi heille annetulla rahalla parhaiten. Lopuksi tulokset käytäisiin läpi ja yksi julistettaisiin voittajaksi.

 

     Poika riiputti päätään posket punaisina.

 

Kaksi lasta tarttui toimeen touhukkaasti ja sai rahansa poikimaan. Kolmas ei keksinyt, mitä rahalla tekisi, ja se lojui pitkään taskussa. Kerran kaupassa poika näki, ettei köyhä nainen saanut maksettua perheensä ruokaostoksia. Niinpä hän meni ja antoi rahansa naiselle. 

Tuloksia purettaessa poika riiputti päätään posket punaisina. Kun setä kuuli, mitä rahalle oli tapahtunut, hän kysyi pojalta, mitä nainen oli sanonut. Poika sopersi: ”Hän sanoi: ’Jumala siunatkoon sinua.’” Siunauksen rahallaan saanut poika voitti kilpailun. 

 

Siunauksen toivetta ja toivotusta viljellään paljon. Harvemmin kuitenkaan määritellään tarkemmin, mitä siunauksella tarkoitetaan. Usein se ymmärretään yleisenä hyvänä, ehkä taloudellisena menestyksenä tai muuna hyvinvointina. Tämä antaa kuitenkin varsin kapean käsityksen siunauksesta, sillä sen enempää aineellinen runsaus kuin äärimmäinen niukkuuskaan ei välttämättä kerro siitä, kuka on siunattu ja kuka ei. 

Siunauksen virtaamiseen tarvitaan joka tapauksessa aina Jumala. Jumala on niin suuri, ettei häntä voi täysin määritellä, joten hänellä kaikkivaltiaana Luojana ja maailman lunastajana riittää varmasti siunaukselle paljon ilmiasuja. Moni onkin esimerkiksi kokenut jälkikäteen, että omastaan antaminen tai jopa kipeät menetykset, joita ei halunnut tai voinut valita, kantavat mukanaan syvällistä siunausta. 

 

Yhden käytännöllisimmistä opetuksista siunauksesta sain eräästä saarnasta vanhassa kotiseurakunnassani Oulussa vuosia sitten. Saarna koski siunausta ja kirousta puheen tasolla. Sen myötä ymmärsin, että siunaus tarkoittaa yksinkertaisesti hyvän puhumista toisista ja kirous tämän vastakohtaa. Kun arvostelen, leimaan tai ylipäätään saatan huonoon valoon jonkun henkilön, kiroan häntä. Mutta jos ilmaisen arvostusta, puhun leppeästi ja hyvin sanoin toisista, siunaan heitä. 

 

Tällä viikolla Ristin Voitossa käsitellään siunausta eri näkökulmista. Itseäni lastenkirjan tarina ja saarna auttoivat ymmärtämään jotakin siunauksen luonteesta. Tarinan kautta avautui siunauksen arvo, kun taas saarna siirsi siunauksen ja kirouksen käsitteet ylevistä sfääreistään maan pinnalle ja jatkuviksi arjen haasteiksi. 

Kirjoilla ja saarnoilla on siis väliä. Samoin sillä, että vaikka ei tietäisi kaikkea, ymmärtää sen, mitä tietää. 

 

Ruut Ahonen 

 

Kirjoittaja on Aikamedian toimituspäällikkö.

 



UUTISET