Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Seurakunnat raskaana

Teemmekö tietoisesti tilaa uusille ihmisille? Ajattelemmeko, mihin kaikkeen meidän tulisi valmistautua, koska Jumala haluaa vastata pyyntöömme, Veera Hug haastaa.
Teemmekö tietoisesti tilaa uusille ihmisille? Ajattelemmeko, mihin kaikkeen meidän tulisi valmistautua, koska Jumala haluaa vastata pyyntöömme, Veera Hug haastaa.

Kirjoitan tätä kolumnia muutaman päivän myöhässä ja kestounivajeen keskellä, vaikka tänään(kin) sain ihanan tukiverkon mahdollistamana nukkua muutaman tunnin päiväunet. Vuosien ei-toivotun lapsettomuuden ja monien rukousten jälkeen saimme vajaa kolme vuotta sitten pitää sylissä esikoistamme, ja maaliskuun alussa kaksosemme saapuivat keskosina ihmettelemään tätä maailmaa. 

 

Raamatussa verrataan ihmisten uskoontuloa syntymään. Seurakunnissa rukoillaan usein sitä, että saisimme olla paikkoja, joissa ihmiset löytävät yhteyden Jumalaan. Näin pyydämme paitsi suurta siunausta myös työmäärää. Aivan kuin vauvan – tai useamman – saapuessa, myös uusien seurakuntatulokkaiden myötä totutut kaavat menevät uusiksi. 

Raskauden kesto ei turhaan ole pitkä; sen aikana ennättää ainakin teoriassa valmistautua tuleviin muutoksiin.

 

 

      Uusien tulokkaiden vaikutus on

      kokonaisvaltainen ja peruuttamaton.

 

Mitä muutoksia valmistelemme proaktiivisesti, jos luotamme siihen, että Jumala vastaa myös ihmisten uskoontuloja liittyviin rukouksiimme? 

Teemmekö tietoisesti tilaa uusille ihmisille? Ajattelemmeko, mihin kaikkeen meidän tulisi valmistautua, koska Jumala haluaa vastata pyyntöömme? Kuten perheissä, myös seurakunnissa uusien tulokkaiden vaikutus on kokonaisvaltainen ja peruuttamaton. On tärkeää tehdä valmisteluja jo ennen kuin uudet uskovat ovat keskellämme. Siinä vaiheessa kädet ovat jo täynnä työtä, opetuslapseuttamista ja monia muita vastuita. 

Puhummeko tämän päivän kieltä? Olemmeko valmiita muovamaan seurakuntamme käytäntöjä uusien tarpeita vastaavaksi? Kiinnitämmekö huomiota siihen, että menettelytapamme ja sanavalintamme eivät ole outoja vaan ymmärrettäviä? Evankeliumi ei muutu, mutta haluamme viestiä sen mahdollisimman selkeästi. 

 

Kun uusi lapsi (tai useampi!) ilmoittaa tulostaan, sillä on vaikutusta myös tilantarpeeseen. Mahtuuko uusi perhe nykyiseen autoon tai asuntoon? Myös seurakunnassa tila uusille vaikuttaa kaikkeen. Onko meillä riittävästi paikkoja pienryhmissä ja palvelutiimeissä? Onko meillä ihmisiä, jotka antavat aikaansa vastasyntyneiden uskovien tarpeista huolehtimiseen? Kuinka varustamme seurakuntaa siihen, ettemme vain rukoile ihmisten uskoontuloa vaan valmistaudumme elämään rukousvastausten kanssa ja kuuntelemaan, tukemaan, rohkaisemaan, ruokkimaan hengellisesti? 

Jokaisen uskovan päämääränä on hengellinen aikuisuus, mutta sen ja uskoontulon välissä on pitkä prosessi, jossa Jumala haluaa käyttää enkeleiden sijaan seurakuntaansa. On melkoinen työmäärä ruokkia keskoskaksoset kellon ympäri kolmen tunnin välein. Myös uudestisyntyneet Jumalan lapset tarvitsevat jatkuvaa huolenpitoa. 

 

Syksyllä moni seurakunta on mukana Se löytyi! -missiossa. Sen – ja koko seurakuntaelämän – päämääränä on mahdollisimman suuri määrä löytäjiä, jotka avaavat sydämensä Jumalan rakkaudelle. Nyt olemme seurakuntina ikään kuin raskaana näistä uusista uskovista. Valmistaudutaan, tehdään tilaa ja parannetaan rakenteita. Kenties myös luovutaan jostain, jotta resurssimme riittävät ja voimme pitää huolta heistä, jotka Jumala meille uskoo. 

 

Veera Hug 

Kirjoittaja on äitiyslomalla oleva apulaisrehtori ja palvelee miehensä kanssa seurakuntaa istuttavana pastorina. 



UUTISET