Sekaannus kristinuskosta

Ostin kerran torikauppiaalta käsilaukun. Myyjä myhäili vieressä, kun selitin, että aiempi laukku oli heikkoa tekonahkaa ja hajosi. Tällä kertaa luulin saaneeni kestävän nahkalaukun, mutta vain muutamia viikkoja myöhemmin siitä irtosi hihna ja huomasin, että nahka olikin kankaalle liimattua muovia. Kyllä harmitti – sekä kelvoton rotisko että oma hyväuskoisuuteni.

Aidon ja epäaidon erottaminen ei ole aina helppoa isommissakaan asioissa. Kristillisessä maailmassa käy jatkuva puhuri, kun tunnetut kristilliset vaikuttajat yksi toisensa jälkeen kompastelevat, tulevat tai tuodaan julkisuuteen ja jättävät jälkeensä hämmentyneitä uskovia.

Hiljattain otsikoissa ovat olleet Hillsongin lauluntekijä Marty Sampson ja aikoinaan uskovia nuoria sukupuolisiveyteen kirjallaan ohjannut pastori Joshua Harris. Molemmat ovat ilmaisseet julkisesti jättäneensä uskon. Sampson tosin tarkensi sittemmin, että ei ole luopunut uskosta, vaan pikemminkin hänen uskonsa on ”uskomattoman huteralla pohjalla”.

Ei voi tietää, miten Sampson on joutunut uskossaan huteralle pohjalle tai onko hän saanut tarpeeksi lujaa pohjaa alleen koskaan. Joka tapauksessa vastaavat ulostulot haastavat miettimään, rakentuuko oma usko hiekan vai kallion varaan.

Jonkin aikaa sitten Times Square Churchin pastori Tim Dilena saarnasi aiheesta Tarkista merkki. Hän nimesi neljä elävän uskon tunnuspiirrettä. Niiden mukaan aito kristitty on  pelastettu, hänellä on pelastusvarmuus, hän on hengellisesti terve ja syö terveellisesti sekä elää Jumalalle luovutettua elämää.

Kristinusko on aina ollut haastettuna myös sisäisesti, ja globaalilla median aikakaudella sisäinen kirjavuus vain kasvaa. Sielunvihollinen on varmasti innoissaan saadessaan näyttämään aidolta kristillisyydeltä asiat, jotka oikeasti ovat jotakin muuta. Paras reaktio tähän ei ole jäädä miettimään, miksi tuokin julkkis kompastui, vaan varmistaa, että oma jokapäiväinen yhteys Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä toimii.

Nyt täytyisi pitää erityistä huolta siitä, että se evankeliumi, joka evankeliumina saarnataan, ei ole muunneltu vaan aito: ”Jeesus Kristus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.” Ilman tätä lukemattomille uskoville tapahtuu ennen pitkää harrisit ja sampsonit.

Pitävän pohjan lisäksi ravinnosta on syytä olla yhtä tarkka kuin nykyään dieeteistä. Millaista kuvaa Jeesuksesta, Jumalasta, Raamatusta, maailmasta, uskosta ja elämästä saamani kristillinen opetus – olipa se laulu, kirja, keskustelu tai saarna – välittää?

Tämä kysymys voi varjella meidät nojaamasta esikuviin, jotka saattavat eräs kaunis päivä kellahtaa nurin ja me ehkä hämmennyksissämme heidän mukanaan.

Ruut Ahonen

Kirjoittaja on RV:n toimittaja ja Hyvä Sanoma -lehden toimituspäällikkö.