Parhaillaan, 18.–25. tammikuuta, vietetään ekumeenista rukousviikkoa. Yhdessä rukoileminen sopiikin hyvin yhteiskristillisyyden harjoittamisen muodoksi. Monella on kokemuksia siitä, kuinka hiljentyminen Herran kasvojen edessä eri kirkkoihin kuuluvien uskovien kesken synnyttää läheisyyttä ja kuinka kirkkokuntarajat sekä erottavat opinkohdat asettuvat – ainakin hetkellisesti – uuteen, ehkäpä oikeampaan mittakaavaan.
Kun oppi erottaa, rukous ja muu käytännöllinen hartaudenharjoitus yhdistävät, sanotaan.
Tämä ei luonnollisestikaan tarkoita, etteikö kristillinen yhteys edellytä myös riittävää yksituumaisuutta opillisissa kysymyksissä. Uuden testamentin lehdiltä välittyy vahva kuva siitä, kuinka apostolit pitivät yhteyden välttämättömänä edellytyksenä samankaltaisia perusnäkemyksiä Jeesuksen herruudesta, Jumalan pelastavasta armosta, moraalista sekä luottamuksena ja rukouksena ilmenevästä henkilökohtaisesta jumalasuhteesta.
Jollekin nykyuskovalle näin pelkistetty ”oikeaoppisuuden tsekkauslista” on epäilemättä liian lyhyt, toiselle yhä liian pitkä. Kumpaan ryhmään me kuulumme? Voimmeko yhtyä Paavalin sanoihin: ”[Tervehdys] kaikille, jotka huutavat avuksi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeä” (1. Kor. 1:2)?
Kuten alkuseurakunnan aikana, myös nykyään nämä yhteyden edellytykset kulminoituvat pohjimmiltaan siihen, miten henkilö suhtautuu apostolien opetukseen – siis Uutena testamenttina tuntemaamme kirjakokoelmaan. Mielenkiintoista on se, että ainakin tähän asti kristityt, jotka ovat kokoontuneet rukoilemaan yhdessä, ovat yleensä myös ajatelleet Uuden testamentin arvovallasta pääosin samalla tavalla. Lieneekö se erityissiunausta vai välttämätön hengellinen lainalaisuus?
Jokaisen oma kokemuspiiri on rajallinen, ja subjektiiviset kokemukset voivat synnyttää harhakuvia. Silti tuntuu, että viime vuonna eri kirkkoihin ja herätysliikkeisiin kuuluvien, Raamatun arvovaltaa korostavien kristittyjen yhteys vahvistui entisestään. Jos havainto on totta, siihen on varmasti osaltaan vaikuttanut yleisen yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttuminen yhä jälkikristillisemmäksi. Kehityksen myötä yhteiset, yhdistävät asiat tuntuvat yhä merkittävämmiltä ja erottavat vähemmän tärkeiltä.
Tämän vuoden isoihin päivämääriin lukeutuu 1. maaliskuuta, jolloin uuden avioliittolain on tarkoitus astua voimaan. Useimmat signaalit niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin viittaavat siihen, että päivämäärä tulee samalla merkitsemään perinteisen, raamatullisen avioliittonäkemyksen julkisen esillä pitämisen vaikeutumista. Siksi tulevien vuosien aikana tarvitaan pontevaa uskonnollisten yhteisöjen sanan- ja toimintavapauden puolustamista, ja se puolestaan edellyttää laaja-alaista yhteistyötä yli kirkkokunta- ja herätysliikerajojen.
Tässä on yksi aihe myös yhteisiin rukoustilanteisiin – vaikkapa jo nyt ekumeenisella rukousviikolla.
Samalla kun kirkkokuntien väliset raja-aidat ovat vihdoin terveellisellä tavalla madaltuneet, ekumeenisen yhdessä rukoilemisen ylle on noussut uusi varjo: se, että uskovat eivät enää rukoile niin paljon kuin ennen.
Tamperelaiset ystävykset Milka Myllynen ja Mia-Carita Hahl ovat sitä ihmistyyppiä, jotka keksivät jatkuvasti uusia luovia ideoita ja käärivät aikailematta hihansa t...
TeemaEero Antturi Kun Marko Selkomaa tuli uskoon 13-vuotiaana, hän koki hyvin pian Jumalan kutsuvan häntä saarnaajaksi ja lähetyssaarnaajaksi. – Noita ilmaisuja silloin käytettiin, muistelee nyt 52-v...
TeemaKun Julius Kankkunen aloittaa elämäntarinansa kertomisen, kuulija ei voi olla nauliutumatta paikoilleen. Lapsuuden uskoontuloa seuraa toinen toistaan traagisempia tapahtumia: Ensin...
TeemaYhteiskristillisen Uskovaiset nuoret -nettiyhteisön vastaava
nuorisotyöntekijä Mikael Elmolhoda on saanut vuosien aikana tukevaa
tuntumaa eri kristillisten piirien nuoriin.
...
TeemaEläköityneellä opettaja Juhani Happosella on tallessa kansioita, joihin on
kertynyt yli 200 samaa aihetta käsittelevää lehtileikettä. Ne kertovat
taistelusta, jonka hän kävi 1980-luvulla...
TeemaHyvä Sanoma ry:n keräämillä lahjoitusvaroilla jaetaan tänäkin vuonna joulumuistaminen jokaiseen maamme vankilaan. Helluntaiseurakuntien vankilatyö välittää vankien luettavaksi yli tuhat Hyvä Sanoma -j...
TeemaLähi-idän
kristityistä puhuttaessa tulee melko
nopeasti esiin myös vaino. Islamilaisista yhteiskunnista
ja lujista sukusiteistä juontava
ilmiö tuli näkyväksi Suomessakin äskettäin,
kun to...
TeemaRukous merkitsee musiikkievankelistana toimivalle Jipulle elämän kantavaa voimaa. Tänä syksynä hän on saanut kokea niin pieniä kuin suuriakin ihmeitä.
TeemaHerra, osoita minulle tie ja tee minut halukkaaksi sitä vaeltamaan. Uskallettua on viipyä, ja vaarallista on jatkaa matkaa. Täytä siis minun ikävöimiseni ja osoita minulle tie.
TeemaOnko evankeliointi koko seurakunnan
tehtävä? Kenelle se
oikein kuuluu? Miksi
niin harvat innostuvat nykyisin
evankelioimisesta? Ja
mitä se oikeastaan käytännössä
on?
TeemaEvankelioimisen suuria
innovaatioita helluntailiikkeessä olivat
1900-luvun alkupuolella telttakokoukset
ja kitarakuorot. Evankelioiva
Hyvä Sanoma -lehti perustettiin sota-aikana. Pai...
TeemaBilly Grahamin puheet suunniteltiin tarkkaan etukäteen. Avausiltaan sisältyi elokuvamainen kohtaus, jossa yksinäinen nainen veti väkijoukon liikkeelle.
TeemaKatolinen aktiivi kirjoitti avoimen kirjeen Suomen helluntailaisille, ja RV pyysi siihen vastineen. Yhteisöjen suhteissa kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.
UutisetLähestyn teitä, rakkaat Suomen helluntailaiset,
ennen kaikkea kristittynä, joka tunnustaa samaa Apostoliseen uskontunnustukseen
kirjattua uskoa, jota tekin tunnustatte.
Toiseksi lähe...
UutisetKatolinen teologi Emil Anton
on lähestynyt avoimella kirjeellään Suomen helluntailiikettä reformaation
merkkivuoden tiimoilta. Kirjoituksellaan hän halusi herättää keskustelua, vähentää
enn...
Teema”Yksi viime vuosikymmenten
merkittävimmistä globaalin
kristillisyyden ilmiöistä.” Näin
suurin sanoin on luonnehdittu helluntailaisten
ja roomalaiskatolisen kirkon
vuonna 1972 aloittamaa k...