Riemun läksy

Iltalenkiltä palatessa tuttu hahmo näkyy kotikadulla. Kun ei ole pitkään aikaan tavattu, on puhuttavaa paljon. Kaksi äitiä: päällimmäisenä omien lasten kuulumiset.

Illan viileys vaihtuu lämpimään hetkeen teepöydän äärellä. Katselen viisasta ja taidollista ystävääni. Muistan poikani sanat, kun hän alakouluikäisenä oli ensi kertaa teillä kylässä. ”Äiti, se on varmaankin kristitty koti.” Teistä näki sen, mille te kuulutte.

Minuakin taidetaan katsella. Näkyykö se, että talvi on ollut työläs? Ovatko kielteiset asiat vanhentaneet minua, näytänkö työn ja kaikenlaisen hössötyksen uuvuttamalta raakilta?

Kerromme, mitä olemme tehneet ja miten eläneet. Minulla on ollut rankkaa, tunnustan. Kuin ei olisi voimaa. Kuin ei olisi energiaa.

Rukoilemme yhdessä. Kuulen sanat: ”Voisitko täyttää hänet sellaisella ihmeellisellä riemulla kaiken sen negatiivisuuden keskellä, johon hän on joutunut.”

Mutta enhän minä kertonut mistään tällaisesta! Sanat osuvat ja uppoavat.

On totta, että tulen negatiivisuuden keskeltä. Ympäristössäni on ollut paljon lannistavaa ja latistavaa. Enkä ole jaksanut taistella vastaan.

Välillä havahdun: iso ilo tai suuri murhe eivät tunnu juuri missään. Mistä tämä tunteettomuus tulee – keski-iästäkö?

Mutta kesäillan tapaaminen ilahduttaa minua, ilahduttaa ja elähdyttää. Seuraavana päivänä sanat pyörivät mielessäni. ”Voisitko täyttää hänet sellaisella ihmeellisellä riemulla?” Riemu – ilo? Miksi juuri riemulla? Eikö tässä nyt tarvittaisi vähän muunkinlaisia asioita?

Jae vanhasta raamatunkäännöksestä havahduttaa: ”Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.”*) Siis että ilo olisi VOIMANI. Kun katson harmaita kuukausia, tunnistan. Ne ovat olleet voimattomia, riemuttomia.

Ilo Herrassa – voimaantumiseni. Naisille tarjotaan jos jonkinlaista tuotepakettia, tehohoitoa, rentoutumista tai viikonvaihteen elämyslomaa, jotta he VOIMAANTUISIVAT.

Wikipedia määrittelee voimaantumista: ”Myöhemmin termiä voimaantuminen on käytetty myös synonyymina ihmisen sisäiselle voimantunteelle, jolloin sana ei viittaa enää millään tavoin alistetussa yhteiskunnallisessa asemassa olevien ihmisryhmien tilanteeseen.”

Sisäinen voimantunne! Sitähän tuo riemu on. Minulla olisi ollut tällainen bonushoito käden – tai rukouksen – ulottuvilla kaiken aikaa, mutta olen jättänyt sen havaitsematta. Pitääpä olla vähän tarkempi!

*) Nehemia 10:8 (Vuoden 1933 käännös)


Kristiina Kunnas

Kirjoittaja on Kristillisdemokraattien KD-lehden toimituspäällikkö.