Vuosi sitten oli itsenäisyytemme satavuotisjuhla. Se inspiroi minut tekemään Suomelle juhlalaulun. Joka toisen säkeistön vedin omasta päästäni, joka toisen mukailin Saarnaajan kirjan vanhemmasta käännöksestä.
Tuntui hienolta laulaa laulu seurakuntamme itsenäisyysjuhlassa, koska juhlavuosi toi sille runsaasti lisäarvoa. Haittapuoli oli laulun lyhyt käyttöaika. Ei tuntunut samalta laulaa sitä enää maaliskuussa, vaikka laulu sama olikin! Aika oli ajanut sen ohi. Mutta juhlavuosi tai ei, kyllä se edelleen itsenäisyyspäivään sopii.
Nyt on sun päiväsi, Suomi, tänään sun juhlasi on
Eilinen
on jäänyt eilisten joukkohon
Kaikella on määrähetki, kaikella
aikansa on
Kaikella alla auringon.
Aika on syntyä, aika kuolla, aika on istuttaa
Aika on
repiä, aika surmata, aika parantaa
Aika on purkaa, aika rakentaa, aika
on itkeä
Aika on nauraa, aika valittaa, aika hyppiä.
Suomi, sun aikasi koitti ennen kuin olimmekaan
Aamusi
valkeus voitti pimeän pelottavan
Tänne syntyä saimme, omistaa isäimme maan
Saman auringon alle asumaan.
Aika on heitellä kiviä, aika ne on kerätä
Aika on syleillä, aika erota, aika etsiä
Aika on kadottaa, aika säilyttää, aika on viskata pois
Aika on repiä rikki, aika ommella yhteen.
Suomi, sinulla olkoon rauha rajoillasi
Saakoon sopu asua
töissäsi, kodeissasi
Liian monta kertaa olet joutunut taisteloon
Olkoon aika rauhan ja sovinnon.
Aika on vaieta, aika puhua, aika on rakastaa
Aika on
vihata, aika sotia, aikansa rauha saa
Kaikella on määrähetki,
kaikella aikansa on
Kaikilla asioilla alla auringon.
Sinun onnesi, Suomi, meidän onnemme on
Meidän aikamme liittyy sukupolvies´ saattohon
Siunauksen taivaan jos vain
saamme omistaa
Silloin rauha majoissamme asustaa.
Itsenäisyys on meille kallis asia, onhan siitä maksettu kallis hinta. Se maksoi paljon heti, kun veljen käsi nousi veljeä vastaan. Ja hirmuinen lisälasku lankesi maksettavaksi talvi- ja jatkosodan melskeisinä vuosina, kun itsenäisyytemme oli uhattuna.
Maamme kohtalon vuodet 1917 ja 1918 olivat osa suurempaa maailmanpoliittista kuviota, kun ensimmäinen maailmansota oli meneillään. Se tarjosi Suomelle tilaisuuden sekä hyvään että pahaan. Molemmat tapahtuivat.
Olemmekin juhlavuoden jälkeen viettäneet kansallista syyllisyyden potemisen ja sovinnon vuotta. Esiin on noussut kauheuksia, joita on vaikea uskoa tapahtuneiksi. Todistusaineisto on kuitenkin musertava. Niin on käynyt kuin on käynyt. Asioita on ollut tärkeä käsitellä. Näin Suomi voi käydä tulevaisuuteen aiempaa eheämpänä.
Olemme edelleen osa meitä suurempaa maailmanpoliittista kuviota ja siten kaukana lintukodosta. Rauhaan on pitkä matka tässä uudestaan kiihtyvän asevarustelun maailmassa. Maailmassa, jossa tavalliset ihmisetkin tekevät hirmutekoja aseillaan. On pitkä matka siihen, että miekat taotaan vantaiksi ja keihäät vesureiksi. Ja kuitenkin, Jumalan valtakunta tulee!
Maailmassa on myös rauhantekijöitä. Autuaita nämä rauhantekijät.
Tapio Lohikko
Kirjoittaja on Tampereen baptistiseurakunnan pastori.