Rahanarvoinen vinkki 

Kirjauutuuksissa on kaikenlaisia oppaita. Sellaisiakin, joiden kannessa on pikkupräntti: ”Tätä lukemalla ET tule menestyneeksi, onnelliseksi tai rikkaaksi.” Aika monen kirjan aiheena on raha. Siis oikeasti: raha. Eurot, palkat, säästäminen, sijoittaminen, vaurastuminen. Yksikin tavallista keskituloa ansaitseva nuori nainen onnistui säästämään kymppitonnin vuodessa ja kertoo kirjassaan, kuinka sen teki. 

Suomessa mitkään asiat eivät oikeastaan ole enempää tabuja kuin oma vakaumus ja palkka. Paitsi etteivät nekään ole enää. Uskonasioista puhuvia on toki alettu ristiinnaulita, ja verotiedotkin tulevat taas julkisiksi. Tänä syksynä 3. marraskuuta on se päivä, jona otsikoita taas klikataan auki: se ja se henkilö ansaitsi näin ja näin paljon. 

Rahakirjan kirjoittanut nuori nainen kertoo, ettei hänen lapsuudenkodissaan puhuttu rahasta. Joskus johonkin asiaan ”ei ollut varaa”, ja sekö ahdisti lapsen mieltä. 

Meidänkin perheessämme aikanaan kerrottiin lapsille, että nyt emme hanki jotakin lapsen toivomaa asiaa siksi, ettei siihen nyt vain kerta kaikkiaan ole rahaa. ”Mitä? Ottakaa seinästä”, totesi alakoululainen. 

Luulen, että silloin selvitimme hänelle, että ennen kuin seinästä (silloin todella joka kulmalla oli vielä pankkiautomaatteja) voi rahaa ottaa, on se sinne jollain konstilla ansaittava. 

Rikastumista ja vaurastumista ei siis enää häpeillä, ja näitä koskevat oppaat myyvät. Mutta miten tähän kohtaan sopii se ajatus, että missä on aarteesi, siellä on sydämesi? Tätä voi hiukan pohtia. Onko minun aarteeni maallisissa vai taivaallisissa, ja sulkevatko nämä pois toisensa? 

Testamenttimainoksia on alkanut kuulua radiokanavilla. Taloutensa kanssa kipuilevat yhdistykset, järjestöt ja paikallisseurakunnat voivat toisinaan pelastua kuilun reunalta saamansa testamentin turvin. Ainakin hetkeksi. 

Mutta mikä on oikeaa ja mikä väärää rikkautta? Jeesuksen antaman neuvon mukaan meidän pitäisi olla tyytyväisiä veronmaksajia ja tyytyväisiä kymmenysten antajia. Hän ei antanut lupaa kiertää kumpaakaan. 

Tästäkin asiasta oli lasten kanssa aikanaan puhetta. Toinen heistä totesi: ”Annan sitten, kun saan parempaa palkkaa.” Olen kuullut neuvon, jota parempaa ei ehkä olekaan: ”Kun oppii säästämään pienessä, on varaa suureen.” 

Jos luemme sijoitus-, säästö- ja rikastumisoppaita – ja toimimme niiden mukaan – hyvä. Sitten voi palata Raamattuun, jossa on nelisenkymmentä kertaa puhetta kymmenyksistä. 

Tässä vielä se yksinkertainen, Vanhan testamentin Malakian kirjasta löytyvä ohje: ”Tuokaa täydet kymmenykset aarrekammioon, jotta temppelissäni olisi ruokaa. Koetelkaa minua tällä tavalla, sanoo Herra Sebaot. Silloin saatte nähdä, että minä avaan taivaan ikkunat ja vuodatan teille sateen runsaan siunauksen.” (Mal. 3:8–10.) 

Kristiina Kunnas 

Kirjoittaja on KD-lehden päätoimittaja.