Raamattu työpöydällä

Otsikkoon ei ole eksynyt ylimääräistä t-kirjainta, vaan noin neljä vuotta minulla on ollut Raamattu yöpöydän lisäksi myös tietoko­neen työpöydällä.

Sain etuoikeuden olla mukana Sana elämään -kommentaa­riraamattuprojektissa kustannustoimittajana, ja tiedän, että toista samanlaista rupeamaa tuskin saan elämäni aikana enää kokea. Lopputuotos on yli 3 000-sivuinen. Olen kiitollinen ja huojentunut. Matka oli vaativa mutta antoisa.

Mitä suurteoksen tekemisessä mukana oleminen opetti mi­nulle?

1) Raamattu on monitahoinen. Kesäkuun 2016 alussa kirjoitin Facebook-päivityksen: ”Raamatun tekstin kanssa työskentele­vän työarkea, kun Word sanoo aamulla: ’Jatka siitä, mihin jäit: Saastaiset ryömivät eläimet’. Ja silti tää opus on ilosanoma.” Viimeistään nyt olen oppinut, että Raamattua on luettava ko­konaisuutena. Yksittäinen jae voi vaikuttaa mielialaani myön­teisesti ja rohkaista vaikkapa huoneentaulusta luettuna, mutta ymmärtääkseni syvällisesti, mitä Jumala haluaa sanoa, minun on opiskeltava Raamattua systemaattisesti.

2) Isot prosessit eivät ole koskaan suoraviivaisia. Vuoren hui­pulle kiipeävä ei voi mitenkään tietää, mitä on edessä, ainakaan, jos kukaan ei ole käynyt paikassa aiemmin. Seuraava askel on tärkein ja ainoa, johon voi sillä hetkellä vaikuttaa. On myös varmaa, että takapakkeja tulee, koska kokonaisuus hahmottuu vähitellen ja matka on jatkuvaa oppimista. Toisaalta eteenpäin päästäkseen on myös tärkeää asettaa itselleen välitavoitteita – kunhan ne ovat realistisen kokoisia.

3) Ihminen ei voi tehdä montaa asiaa täysillä yhtäaikaisesti. Ei ainakaan pitkään. Tämä on ollut terveellistä tajuta, ja toivoisin yhteiskuntamme ja työpaikkojemme kulttuurin sallivan keskit­tymisen jokaiselle. Kun yhdellä ihmisellä on monta tehtävää, työteho ei jakaannu niiden kesken 50:een ja 50 prosenttiin tai neljä kertaa 25 prosenttiin, vaan siirtymät tehtävästä toiseen vievät tehoa. Tämä pätee niin käytännön työhön kuin teoreettisempiinkin tehtäviin.

4) Hyvät työtoverit ovat kultaa kalliimpia. Me olemme kaikki ihmisiä, emme numeroita. Aito yhteys ihmisten välille syntyy suurimmaksi osaksi muualla kuin palavereissa, siis esimerkiksi kahvi- ja teekuppien ääressä. Aito yhteys taas ei estä tehokasta työskentelyä vaan on pikemminkin sen edellytys, koska sen kautta voi löytyä tekemisen ilo. Katso vierellesi: hyvin todennä­köisesti siinä on ihan mahtava tyyppi.

5) Jumala käyttää tavallisia ihmisiä. Tämänhän tiedämme Raa­matustakin, mutta nyt se konkretisoitui itselleni. En olisi voinut kuvitellakaan, että saisin olla joskus tekemässä suurteosta. Ru­koilen, että Sana elämään -kommentaariraamattu voisi rohkais­ta monia. Minuakin se rohkaisi usein, kun tunsin itseni pieneksi projektin keskellä. ”–– kun olen heikko, silloin olen voimakas” (2. Kor. 12:10).

Jokainen meistä kohtaa ”vuoria” niin työ- kuin yksityiselämäs­säkin, ja ne voivat joskus tuntua yksinkertaisesti liian suurilta. Luottamus Jumalaan syntyy kuitenkin vuorilla, ei jos leiriytyy niiden juurelle viettämään aikaansa mukavasti. Uskon nyt, että kun Sana on elämässä ja edes yksi samanlainen tavallinen taa­pertaja matkatoverina, voi rohkeasti lähteä matkaan.

Anna Lehtinen

 Kirjoittaja on Aikamedian toimittaja ja kustannustoimittaja.