Quase Lá

Muutaman viime vuoden aikana olen saanut nähdä henkilökohtaisesti lähetysherätystä Etelä-Amerikassa. Argentiinalaisten ja brasilialaisten lähettien ja lähettäjäseurakuntien uhrautuva asenne on ollut tarttuva. Nuoret lähetysjärjestöt ja -koulut ovat yhden sukupolven aikana muuttaneet lähetystyön kasvoja radikaalisti: tänään maailmalla on enemmän lähetyssaarnaajia Brasiliasta kuin modernin lähetystyön alkuperämaasta Isosta-Britanniasta tai Kanadasta.

O Brazil Para Christo on Brasilian neljänneksi suurin ja ensimmäinen brasilialainen helluntailiike. Sen synty yli 60 vuotta sitten liittyi vahvaan katuevankeliointiin, radiotyöhön ja sairaiden puolesta rukoilemiseen. Nyt yli 3 000 seurakuntaa ja puoli miljoonaa jäsentä vaikuttavat erityisesti Sao Paolon alueella. Ensimmäisen lähetyssaarnaajansa liike lähetti 26 vuotta sitten Boliviaan. Nyt lähettejä on yhteensä 146 yhteensä 16 maassa neljässä maanosassa.

Liikkeen lähetyskonferenssi Sao Paolossa lokakuussa keskittyi Eurooppaan. Konferenssin teema oli Quase Lá, Melkein siellä. Paikalla oli yli 600 henkilöä: pastoreita, vanhimpia, seurakunta-aktiiveja ja nuoria, jotka kantavat lähetyskutsua. Osallistumismaksun lisäksi tilaisuuksissa kerättiin neljä lähetysuhria, joiden tavoitteena oli antaa ”happea Euroopalle” – saada lähetettyä yksi uusi lähetti Eurooppaan keräämällä 8 000 euroa.

Lähetysuhrien tulos oli yli 10 000 euroa. Liikuttavaa oli nähdä muissa maissa toimivien lähettien tuovan uhrinaan tavaroita, joita huutokaupattiin ja myytiin Euroopan lähetystyön tueksi. Burkina Fasossa, Togossa ja Mauritaniassa yli 20 vuotta toiminut lähetti antoi oman Chevette-autonsa vuosimallia 1986 huutokaupattavaksi, ja Euroopan työtä tuettiin 2 134 eurolla – vaikka suomalaiselle pastorille tuli kyllä mieleen, että sillä rahalla olisi voinut muutaman kaivon porata Saharan aavikon reunalle.

Myöhemmin samainen lähetyssaarnaaja kertoi, että hänen suurempi uhrinsa on se, että hänen kaksi poikaansa valmistautuvat lähetystyöhön Aasiaan. Ehkä rakkaus ei kuitenkaan mieti niinkään, mitä ja minne, vaan miksi.

Brasiliassa lähetystyötä ei ole jaoteltu sosiaaliseen ja seurakuntatyöhön, vaan kaiken ajatellaan olevan samaa työtä: Jordaniassa autetaan Syyrian pakolaisia, Togossa kaivetaan kaivoja, Bolivian vuorilla opetetaan kieliä – ja kaikella kuitenkin päämäärätietoisesti tähdätään seurakuntien istuttamiseen.

Seurakuntien istuttaminen on kaiken työn avain, ja se tuntuu kuuluvan eteläamerikkalaiseen helluntaimentaliteettiin. Myös Helsingin seudulla on parin viime  vuoden aikana istutettu kolme seurakuntaa, joissa kantavina voimina ovat brasilialaiset (Roberto ja Annamari Brandaon Harvest, Rodrigo ja Saara Campoksen Northwind ja Giordanni ja Maria de Carvalhon Finlandia Para Christo).

Lähetyskonferenssin viimeisessä tilaisuudessa jaettiin todistukset 14 lähetyskoulutuksen päättäneelle – yksitellen he tulivat lavalle pastorinsa saattelemana ja kyyneleet silmissä. Samassa tilaisuudessa otettiin vielä erilleen ne, jotka ovat ilmoittautuneet seuraavaan lähetyskoulutukseen: 216 ilmoittautunutta, joista vain 20 mahtuu tammikuussa alkavalle kurssille.

Emme ehkä pysty kilpailemaan Brasilian lähetysinnon kanssa, mutta emme saa jäädä omiin poteroihimme lähetystyön kanssa – tehdään yhdessä työ loppuun!

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja.