Keskiviikko 14. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Taito, Ruben

Puut ja Israelin hyvinvointi 

Puut ja metsät ovat Israelissa suuressa arvossa. Tammi-helmikuun vaihteessa vietetään juutalaisen kalenterin mukaan ”puiden uutta vuotta” (Tu bišvat). Mooseksen kirjat eli Toora kehottaa israelilaisia istuttamaan puita Luvattuun maahan. Jokaiselle syntyneelle lapselle oli muinoin tapana istuttaa oma puu: usein se oli pojalle setri, tytölle sypressi. 

Tu bišvat -juhlaan kuuluvat ulkomaillakin maan annit. Silloin syödään erilaisia Raamatun hedelmiä, kuten viinirypäleitä, viikunoita, taateleita, granaattiomenoita ja oliiveja. Israelissa istutetaan juhla-aikaan puita kyläkohtaisesti. Niin tehtiin tänäkin vuonna, vaikka koronasäädökset rajoittivat talkoohenkisiä tapahtumia. 

 

Puilla on ollut iso merkitys Israelin hyvinvoinnille kautta vuosisatojen. Luonnon kasvuun liittyivät Jumalan lupaukset muun muassa seitsemästä maan hyvästä annista. Raamatun ajan metsät olivat ilmeisen runsaita luonnonmetsiä, joissa karhutkin samoilivat. Reilut sata vuotta sitten, ennen ensimmäisiä juutalaisten muuttoaaltoja, maa oli kuiva ja karu. Asukkaita oli puoli miljoonaa, joista juutalaisia vajaat 10 prosenttia. 

Varhaisen Israelin asuttaminen oli metsäisillä ja kivikkoisilla kukkuloilla hankalaa. Pitkään kasvaneet ja syvään juurtuneet puut olivat oksaisia ja sitkeitä. Tällainen puusto tuhoutui erityisesti Turkin ottomaanikaudella (1517–1917). 

 

Arabien muutto Israeliin ja kiistellylle Länsirannan alueelle vilkastui 1900-luvun alkupuolella, kun maa muuttui elinkelpoisemmaksi juutalaisten pioneerien raivaustyön ansiosta. Pohjoisessa ja Välimeren rannikolla kuivatettiin laajoja suoalueita viljelysmaaksi. Noita syrjäisiä joutomaita ottomaanihallitsijat myivät mielellään juutalaisille siirtolaisille. Tuota ennen puita ryöstöhakattiin kaikkialta suruttomasti, sillä maanomistajien piti maksaa veroja puumäärän mukaan. Eroosio vei lopulta puuttomilta rinteiltä viljelyksille välttämättömän ravinteikkaan mullan. Puustoa vahingoittivat pahoin myös vuohilaumat, koska ne syövät kasveja jopa juurineen. 

 

Brittihallinnon aikana juutalaisten maahanmuuttoa seurasi laaja puunistutusohjelma, joka jatkuu. Israelin kansallisrahaston Keren Kajemetin johdolla maahan on istutettu lähemmäs 300 miljoonaa puuta sadan viime vuoden aikana. 

Muinoin Israelissa kasvoi erilaisia tammipuita, laakereita, pistaaseja, sypressejä ja vuorimäntyjä. Nyt näitä samoja puulajeja on istutettu maahan uudelleen. Toki on uusiakin lajikkeita, kuten eukalyptukset. Metsäpaloarkojen havupuitten sijaan on kuitenkin pyritty palaamaan maan alkuperäiseen, matalaan tammimetsikköön. Istutusmetsät ovat kasvattaneet esimerkiksi kuivan Negevin alueen sademääriä, vaikka vedestä on edelleen iso pula koko Lähi-idän alueella. 

 

Raamattu ja juutalainen uskonnollinen kirjallisuus puhuu paljon luomakunnan kunnioittamisesta ja suojelemisesta. Siellä on myös käsky antaa esimerkiksi peltojen ja hedelmätarhojen puitten viettää sapatin lepoa. Se on kaikkialla terveellinen ohje tehoviljelyksen rasittamalle maaperälle. 

 

 

Heikki Kangas 

 

Kirjoittaja on erikoistoimittaja, joka on asunut Israelissa vuodesta 1990 lähtien. 



UUTISET