Poikkeustila

Elämme poikkeuksellisia aikoja. Ensimmäistä kertaa tämän sukupolven aikana otetaan käyttöön poikkeustilalait. Ne meistä, jotka olemme täällä vielä kahdenkymmenen vuoden päästä, muistamme nämä kuukaudet niin kuin tänä päivänä muistetaan 9/11-hyökkäykset kaksoistorneihin tai vuoden 2004 tsunami. Kirjoja kirjoitetaan, elokuvia tehdään, tutkimuksia julkaistaan. Ihmiset joutuvat tunnustamaan, että mikroskooppisen pieni biologinen järjestelmä kiinalaisilta eläinmarkkinoilta voi sekoittaa lentoliikenteen, talouden, terveyden, rajajärjestelmät, ruokakaupat, koululaitokset ja kalenterit. Rap-artisti LeCraen sanoin: ”Me emme yhtäkkiä menettäneet elämämme hallintaa, me kadotimme sen illuusion, että meillä olisi koskaan ollut hallinta.”

Toivoisin, että tämä aika muistettaisiin myös siitä, että se oli Kristuksen seurakunnan kirkkainta aikaa.

Olen iloinen, että elän maassa, jossa huolehditaan kaikkein heikoimmista – ja varaudutaan heidän auttamiseensa. Ehkä on hyvä, että sekä presidenttinä että pääministerinä on tuoreet vanhemmat. Silti monet tulevat jäämään väliinputoajiksi – kaikista ei yhteiskunta pysty huolehtimaan. Kaikilla ei ole älypuhelinta. Tulevina päivinä suomalaiset tulevat kokemaan turvattomuutta, rauhattomuutta, jopa paniikkia. Yrittäjät kokevat toivottomuutta, vanhukset yksinäisyyttä. Tässä on meidän, Jeesuksen seuraajien, mahdollisuus.

Parista asiasta haluaisin mainita kristityille. Jotta me voimme olla pimeässä valona, rappeutumisen keskellä suolana, meidän täytyy olla sellaisia kuin Jeesus olisi. On ensinnäkin syytä kiinnittää huomiota siihen, miten puhumme. Sen sijaan, että ilmaisisi ärtymystä, kun kaikki ei mene meidän toiveidemme mukaisesti, rukoile maan hallituksen, päättäjien, sairaalahenkilökunnan ja muiden ”etulinjassa” olevien puolesta. Käytä sanojasi rakentamiseen, älä hajottamiseen. Tuo puheillasi toivoa, älä suurentele kauhua. Löydä se lahja, jonka Jeesus lupasi seuraajilleen: hänen rauhansa. Älä anna pelolle tilaa.

Iso osa siitä, miten suhtaudumme ja mitä ajattelemme, riippuu siitä, mitä päästämme sisällemme. Tänä ympärivuorokautisten uutisvirtojen aikakautena olisi sangen houkuttelevaa tietää koko ajan kaikesta kaikki. On tärkeää tietää, mitä tapahtuu, mutta jos haluat säilyttää rauhan sisälläsi, lue enemmän Sanaa kuin iltapäivälehtiä. Ehkä pari uutishetkeä päivässä riittää ajan tasalla pysymiseen.

Nyt tapahtuu nettilähetysten läpimurto. Osallistu mahdollisuuksiesi mukaan oman seurakuntasi tai jonkin läheisen seurakunnan jumalanpalveluksiin, rukouskokouksiin ja yhteyteen. Älä unohda rukoilla seurakuntien puolesta, että ne voisivat olla tuomassa valoa pimeyteen. Älä myöskään unohda kantaa taloudellista vastuuta. Seurakuntien vastuut ja työ jatkuvat poikkeustila-aikoinakin – ja juuri nyt seurakuntia tarvitaan erityisesti!

Palvele. Kysy naapureiltasi, tarvitsevatko he apua. Kerro paikalliselle yrittäjälle, kun kahvikuppisi olet ostanut, että muistat häntä rukouksin. Kun sinulta kysytään, mihin toivosi perustuu, ole valmis antamaa vastaus. Rakenna suhteita, joita Jumala eteesi johdattaa – ja usko pois, hän tulee johdattamaan!

Kirkkohistoria kertoo tarinoita kristittyjen alkuvuosisadoista. Siellä kerrotaan tarinoita muun muassa siitä, kun yleinen tapa oli viedä ei-toivottuja vastasyntyneitä paikallisiin metsiin kuolemaan ja kuinka kristityt menivät ja pelastivat näitä vauvoja ja kasvattivat ominaan. Kun roomalaiset lähtivät pakoon kulkutautien puhjetessa, kristittyjen kulkusuunta oli kohti Roomaa – auttamaan niitä, joista kukaan ei välittänyt. He muuttivat maailman. Muutetaan mekin.

Mika Yrjölä

Kirjoittaja on Helsingin Saalem-seurakunnan johtaja 

ja Suomen Helluntaikirkon johtaja.