Pitäisikö seurakunnan huolestua Matteus-vaikutuksesta?

Sosiologiasta tuttu Matteus-vaikutus on yhteiskunnassa huolestuttava ilmiö, johon tutkijoiden on syytä ottaa kantaa tosissaan. Millaisia seurauksia tämä ilmiö saa aikaan  yhteiskunnassa pitkällä tähtäimellä? Millaisia vaikutuksia sillä on seurakunnassa?

 

Matteus-vaikutus, toiselta nimeltään Matteus-efekti, on termi, joka juontaa juurensa Raamatusta, Matteuksen evankeliumin 25. luvun jakeesta 29: ”Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.”

 

Ilmiöllä tarkoitetaan etujen kasautumista niille, joilla niitä on jo ennestään. Ilmiötä ei tee olemattomaksi se, että jotkut köyhistä oloista tulevat kiistämättä rikastuvat tai muuten pääsevät elämässä ”pitkälle” ja toiset, vauraista oloista tulevat kiistämättä eivät.

 

Yleisesti ottaen yhteiskunnassamme on vallalla tutkimustiedon valossa vähintäänkin kyseenalainen käsitys, jonka mukaan menestys olisi vain tai edes etupäässä yksilön oman kyvykkyyden tai ahkeruuden ansiota.

 

Seurakunnassakin se näkyy. Historian aikana samoista suvuista on noussut julistajia ja  vastuunkantajia, joille tie herätysliikkeen erilaisiin luottamustehtäviin on ollut helpompi  kuin muille. Aina ei välttämättä ole ollut kyse kyvykkyydestä tai paremmuudesta. Tuki näihin tehtäviin valmistautumiseen ja pääsemiseen on näissä suvuissa aivan erilaista verrattuna niihin, jotka tulevat niin sanotusti pystymetsästä seurakuntaan. Tuttu nimi herättää luottamusta. Moni Jumalan kutsua kantanut ”tavis” on vain jäänyt sivuun, kun ovet eivät aukea sinne, mihin kokee Jumalan kutsuvan.

 

Vaikeudet eivät suinkaan vahvista, kuten usein sanotaan. Lahjakkuuksista yhteiskuntamme toki pitää huolta apurahoilla ja muilla tukitoimilla, heikoimmin menee taviksilla. Hyväosaisuuden kierre on paljon vakuuttavampi kuin huono-osaisuuden, ja omaisuus alkaa kasautua yhä harvempien käsiin.

 

Entä seurakunnassa? Miten pidämme huolta siitä, että huomaamme ne, jotka eivät ole seurakuntiemme ”hyväosaisia”? Murehdin sivuun jääneitä.

 

 

Eija Saarenmaa


Kirjoittaja on Haapamäen helluntaiseurakunnan johtokunnan jäsen ja diakoniatyön koordinaattori.




40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja