Pidetään kristinusko kummallisena

”Miksi te teologit aina puhutte siitä seksistä?” kysyi toimittaja joitakin vuosia sitten Ylen Ajankohtainen 1 -ohjelmassa. Olin debatoimassa Kirkko ja Kaupunki -lehden silloisen päätoimittajan Seppo Simolan kanssa kirkon avioliittonäkemyksestä. Olimme eri mieltä lähes kaikesta. Mutta ohikiitävän hetken olimme Simolan kanssa samaa mieltä vastatessamme toimittajalle: ”Koska te toimittajat aina kysytte meiltä siitä.”

 

Kristittyjen kanta seksuaalieettisiin kysymyksiin kiinnostaa aikamme ihmistä, vaikka aihe ei kuulukaan evankeliumin keskeisiin ydinasioihin. Yhdysvaltojen etelävaltioiden baptistien uskonnonvapaus- ja etiikkakomission johtaja Russell Moore kertoo eräässä kirjassaan keskustelusta nuoren ei-kristityn naisen kanssa. Ei aikaakaan, kun keskustelukumppani halusi tiedustella Mooren kantaa kristillisestä seksuaalietiikasta. Kuunneltuaan hetken nainen naurahti vilpittömän huvittuneena: ”Ymmärrätkö, miten merkillisen oudolta tuo kaikki kuulostaa nykyihmisen korvissa?”

 

Moore myönsi ymmärtävänsä. ”Mutta sinä et ole kuullut edes puoliakaan”, hän jatkoi. ”Me kristityt uskomme paljon merkillisempiäkin asioita. Me uskomme, että Jumala tuli taivaasta ihmiseksi, kuoli ristillä syntiemme tähden, nousi kolmen päivän jälkeen ylös kuolleista, meni taivaaseen ja tulee eräänä päivänä valkoisen hevosen selässä sieltä takaisin maan päälle!”

 

Monet meistä kokevat houkutusta antaa periksi kristillisen etiikan kysymyksissä, jotta emme vaikuttaisi niin kummallisilta. Mutta jos emme nyt uskalla pitää kiinni niistä asioista kristinuskossa, jotka evankeliumin näkökulmasta ovat vähemmän keskeisiä, kuinka sitten tulevaisuudessa luulemme uskaltavamme pitää kiinni niistä asioista, jotka nykyihmisen mielestä ovat vieläkin kummallisempia mutta sitäkin keskeisempiä kristinuskolle.

 

Tällaisessa ajassa meidän tulee Jeesuksen seuraajina olla anteeksipyytelemättömän rohkeita mutta ystävällisiä kaikkia kohtaan ja tukea toinen toisiamme ylitse seurakuntarajojen. Emme voi teeskennellä olevamme moraalinen enemmistö. Tämän ei silti tarvitse olla mikään huono asia. Päinvastoin. Meitä kutsutaan olemaan profeetallinen vähemmistö. Mooren sanoin:

 

”Kristinuskon näyttäessä kulttuurissamme entistä kummallisemmalta, jopa kumoukselliselta, meillä on tilaisuus kaapata takaisin se evankeliumin outous, joka alun perinkin on ollut evankeliumin voimana. Ennen kaikkea muuta me etsimme Jumalan valtakuntaa. Me kytkemme valtakunnan agendan kaikkeen ympärillämme olevaan kulttuuriin. Näin tehdessämme pidämme mielessä sen, että tehtävämme on vastustaa demoneja eikä demonisoida vastustajia. Puolustaessamme ihmisarvoa, uskonnon­vapautta ja perheiden asemaa toimikaamme niin kuin ne, joilla on profeetallinen sana, joka kääntää kaiken ylösalaisin. Aikain merkit kaikkialla ympärillämme osoittavat meidän elävän ajassa, jollaista vanhempamme ja isovanhempamme eivät tunteneet. Mutta meidän ei siksi tarvitse joutua paniikkiin tai raivon valtaan. Jeesus on elossa. Toimitaan sen mukaisesti. Seuratkaamme häntä eteenpäin kohti tulevaisuutta.”

 

 

Pasi Turunen

Kirjoittaja on Patmos Lähetyssäätiön toiminnanjohtaja.




40/201

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan