Perintöä odotellessa

26.4.2024 | Perintö on kiinnostanut ihmisiä varmaankin yhtä kauan kuin heitä maan päällä on tallustanut. Aiheen tiimoilta on myös syntynyt monenkirjavaa taidetta. Eräs ennen muinoin suosittu suomalainen viihdeohjelma Kummeli teki aiheesta sketsin otsikolla ”Perintöä odotellessa”. Joitakin pätkiä siitä on nähtävissä vielä tänäkin päivänä esimerkiksi YouTubessa. Myös muutama vuosi takaperin artistin uransa päättänyt räppäri Cheek teki aiheesta aikoinaan biisin Mitä tänne jää, tosin käänteisesti. Hän ei laulanutkaan perinnöstä, jota itse odottaa, vaan perinnöstä, jota on itse jättämässä. Ja tähän haluaisinkin keskittyä nyt hetkeksi.

      Perintö, jolla todella on merkitystä, jää ihmisiin.

Mitä minusta tai minulta jää silloin, kun olen lähtenyt täältä? Aika iso kysymys! Jotainhan meiltä kaikilta jää, se on aivan selvä. Meiltä jää jälkeen hyvää, meiltä jää jälkeen huonoa, ja meiltä jää jälkeen varmaan sellaistakin, mikä ei varsinaisesti ole hyvää tai huonoa.  

Mutta mitä se on? Mitä sinulta on jäänyt? Ja ehkäpä tärkein kysymys: mikä kaikesta siitä on lopulta merkityksellistä? Itse olen tarvinnut tämän kysymyksen äärelle pysähtymistä säännöllisesti. Ja minua se on auttanut ohjaamaan elämääni ja resurssejani parempaan suuntaan. 

Jos mietin Jeesusta, suurinta esikuvaani kaikessa, täytyy todeta, että hän oli tässäkin asiassa oikein viisas ja esimerkillinen. Varmaankin se johtui siitä, että hän eli läheisessä suhteessa Isänsä kanssa ja teki valintojaan tämän ohjauksessa. Jeesus ei nimittäin lähtenyt maan päältä jättämättä mitään jälkeensä. Hän lähti tietäen, että perintö jatkaa elämäänsä.  

Mikä sitten oli Jeesuksen perintö? Varmasti tähän vastauksena sopisi kaikki se, mitä evankeliumeista luemme, mutta erityisesti minua ovat jääneet puhuttelemaan Jeesuksen sanat Johanneksen evankeliumin luvussa 17. Hän nimittäin kertoo siellä olevansa juuri lähdössä pois ja samalla paljastaa, kehen hän on investoinut ja kenet hän jättää jälkeensä.  

Konteksti paljastaa selkeästi, että Jeesus puhuu opetuslapsistaan. Muun muassa jakeessa 12 hän mainitsee, että yksi jäi joukosta pois, ja jakeessa 20, että hän rukoilee myös niiden puolesta, jotka opetuslasten jälkeen tulevat uskomaan häneen.  

Jeesus ei siis jättänyt jälkeensä esimerkiksi rakennuksia, ei synagogia tai temppeleitä. Eikä hän jättänyt jotakin uutta puoluetta kilpailemaan uskonnollisesta tai poliittisesta vallasta esimerkiksi fariseusten tai saddukeusten kanssa. Hän ei jättänyt myöskään Rooman vallasta vapautettua Israelia, vaikka monet juutalaiset odottivat jotain senkaltaista messiasta. Jeesuksen perintö olivat ihmiset. Sen, mitä hän teki, hän teki ihmisille ja ihmisten tähden. Sen, mitä hän investoi, hän investoi ihmisiin. Jeesuksen seurakunta olivat ihmiset. 

Entä sinä ja minä? Koemmeko häpeää tai riittämättömyyttä, jos perintö, jonka jätämme, ei olekaan vaikkapa aikamme tai kulttuurimme mittareilla niin merkityksellistä? Raamatun piirtämä suuri kuva ja Jeesuksen mallintama ihmisen rooli siinä paljastavat meille, mikä todella on merkityksellistä. 

Siksi muistutan sinua, ja myös itseäni siitä, että perintö, jolla todella on merkitystä, jää ihmisiin. Se jää sinun puolisoosi, lapsiisi ja ystäviisi. Seurakuntalaisiin, työkavereihin, sukulaisiin… Niin, ihmisiin. 

Ville Anttila 

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan nuorisopastori.