Pelastetaan Suomen lapset ja nuoret

5.4.2024 | Kirjoittaessani tätä kolumnia on Vantaan kouluampumisesta kulunut alle vuorokausi. Nyt on tiedossa, että yksi lapsi kuoli ja kaksi on vakavasti loukkaantunut. Oletettu tekijä on saatu kiinni. Lapset ovat kuudesluokkalaisia eli 12-vuotiaita. 

Olen ollut jo pidempään huolissani Suomen lapsista ja nuorista. Tämä oli viimeinen niitti. Asioiden on nyt muututtava. 

Mitä maailmassa on tapahtunut, kun varsinkin lapset ja nuoret oireilevat nyt enemmän kuin koskaan? Ensimmäisenä tulee mieleen sosiaalinen media ja ylipäänsä kännykän käyttö. Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, mutta on siinä myös pahoja ongelmia: kaikki negatiivisuus, vertailu ja jopa vaarallinen sisältö. Tämän lisäksi sosiaalinen media koukuttaa varsinkin lapsia ja nuoria aivan uudella tavalla. 

Ennen lapset olivat ulkona, liikkuivat, leikkivät ja pelailivat. Nykyään ollaan paljon sisällä, ei liikuta ja sosiaalinen kanssakäyminen on siirtynyt fyysisestä kanssakäymisestä virtuaaliseen maailmaan. Tämä väkisinkin vaikuttaa fyysiseen kuntoon, terveyteen sekä mielen hyvinvointiin.

    Asioiden on muututtava – nyt on muutoksen aika.

Ratkaisu ei varmaankaan ole kännyköiden tai somen täydellinen kieltäminen, mutta suosittelen vahvasti rajoittamaan lasten ja nuorten kännyköiden käyttöä ja yleisestikin ruutuaikaa. Tähän toki kuulee usein argumentin, että ”ei ne nuoret mua kuuntele”. Tästä päästäänkin toiseen ongelmaan. 

Vanhemmuus on hukassa. Ei uskalleta vetää rajoja lapselle. Ollaan mieluummin kavereita kuin vanhempia. Tämä ei valitettavasti johda hyvään lopputulokseen. Pahimmillaan sillä tekee karhunpalveluksen lapsen tulevaisuudelle. 

Vanha sanonta on ”Rajat ovat rakkautta”. Allekirjoitan tämän täysin. Rajojen vetämisen hetkellä siitä ei saa kiitosta. Mutta eikö elämässä usein ole sama tilanne? Kaikki hyvä näkyy vasta ajan kuluessa, ei välittömästi. Terveellinen syöminen, liikunnan harrastaminen tai vaikka Raamatun lukeminen. Harvoin yksi kerta tekee ihmeitä. Tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. 

Ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken nyt ja heti. Tarpeet pitää saada tyydytettyä välittömästi, muuten tulee tylsää ja joutuu jopa pohtimaan omia ajatuksiaan ja omaa elämäänsä. Silloin voi huomata, että sisällä onkin tyhjää. Jotain puuttuu. 

Jokainen meistä on rikkinäinen. Kaikki kaipaamme pelastajaa. Välillä mietin, millaista elämä olisi ilman Jumalaa. Ilman uskoa tulevasta. Ilman lohduttajaa. Ilman armoa ja rakkautta. Ainakin oma elämä lepää näiden varassa. 

Ehkä lasten ja nuorten hätä on merkki meille ryhtyä toimiin. Jotta näkisimme sen tuskan, mikä Jeesuksella on jokaisesta ihmisestä, joka ei vielä tunne häntä. Nuori tai vanha, jokainen on saman arvoinen. 

Nyt on uskovien aika nousta ja elää rohkeasti. Meidät on kutsuttu olemaan valona ja suolana tässä maailmassa. Valon kuuluu valaista. Suolan kuuluu tuoda makua. Valaiseeko sinun valosi? Maistuuko sinun suolasi? Jos ei, niin uskon, että tiedät, mitä sinun tulee tehdä. 

Nyt on muutoksen aika. Nyt on herätyksen aika. 

Mika Poutala  

Kirjoittaja on kansanedustaja.