Lauantai 20. huhtikuuta.
Nimipäivää viettää Lauha, Arla

Ovi aukeaa, mutta minne?

Ovipuheessa on usein toiveikas sävy, Anssi Tiittanen kirjoittaa.
Ovipuheessa on usein toiveikas sävy, Anssi Tiittanen kirjoittaa.

2.4.2024 | Kotimme eteisessä on ”hämäysovi”. Sen luullaan usein vievän vessaan.  

Oven takana on kuitenkin vaatekomero. Etenkin juhlissa on tyypillistä, että joku tuoreemmista ystävistä avaa oven, katsoo hetken hölmistyneenä haalareita, pipoja ja laskettelumonoja ja alkaa kysellä, missä vessa on. 

Kokeneemmat osaavat yleensä neuvoa tien parin kulman taakse. Hämäysoven availu kuitenkin pääsääntöisesti luo humoristista tunnelmaa ja on parhaimmillaan sosiaalinen jäänsärkijä. 

Olen joskus laittanut vaatekomeron oven lukkoon juhlien ajaksi. Tämä on kuitenkin aiheuttanut sen, että joku on kohta kokeilemassa ovea ja jää odottelemaan sen liepeille, koska luulee toiletin olevan varattu. Vaatekomeron ovi saa siis olla auki.

 

 

     Ovipuheessa on usein toiveikas sävy.

 

Olen kolumneissa viime kertoina herkutellut sanonnoilla ja metaforilla. Oviin liittyy paljon symboliikkaa ja mielikuvia. Kukapa ei arkisessakin puheessa iloitsisi uusien ovien avautumisesta, kertoisi olevansa uuden oven edessä tai hieman kohtalokkaasti kertoisi juuri sulkeneensa jonkin oven lopullisesti takanaan. 

Ovipuheessa on usein toiveikas sävy. Irtisanotulle ystävälle kuuluu todeta, että kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 

Joskus todellisuus voi olla jotain aivan muuta. Moni on ollut tilanteessa, jossa sen yhden oven sulkeutuessa ne muutkin tuntuvat paukahtavan kiinni kuin saman ilmavirran mukana. 

Masennus voi tuntua siltä, kuin olisi huoneessa, jossa lohduttomasti on vain lukittuja ovia. Ja tietysti, kun se jokin uusi ovi viimein elämässä aukeaa, tunne on helpottava. 

 

Täytyy muistaa, että ovi on metafora. Oikeasti emme elä jossakin astraalitodellisuudessa, jossa availemme ovia ja kuljeskelemme huoneesta toiseen. 

Tosielämä on pikemminkin tapahtumien virtaa, jossa asioita tapahtuu monella tasolla, usein jonkinlaista logiikkaa noudattaen mutta monesti myös ilman selvää johdonmukaisuutta tai jotakin suurta syytä. Sattuu ja tapahtuu paljon asioita, jotka jättävät vain kysymysmerkkejä. 

 

Myös Jeesus puhuu ovivertauksilla. Matteuksen evankeliumissa hän lupaa, että kolkuttavalle avataan. Ilmestyskirjassa Jeesus kertoo seisovansa ovella ja kolkuttavansa ja toivovansa pääsevänsä sisään aterioimaan. 

Ehkä meille olisikin ovipuheiden äärellä tärkeää ymmärtää, että meidän itsemme luokse johtaa ovi, jonka takana Jeesus kolkuttaa. Eli ei niin, että meidän jatkuvasti tulisi etsiä uusia aukenevia ovia, vaan huolehtia siitä, että omasta ovestamme pääsee sisälle Hän, joka on vastaus elämämme haasteisiin ja kipuihin. 

 

Toivotan sinulle mukavaa kevättä, ja kyllä – myös uusien inspiroivien ovien avautumista ja niiden ovien sulkeutumista, joiden kuuluukin mennä kiinni. 

 

P.S. Vaatekomerosta voi muuten löytyä vanhat kengät, jotka nyt sopivat paremmin jalkaan kuin muutama vuosi sitten. Tai hylätty toppatakki, joka lämmittää nyt jotenkin eri tavalla kuin silloin joskus. 

 

Anssi Tiittanen 

 

Kirjoittaja on RV:n uutispäällikkö ja seurakunnanistuttaja Tuusulan Jokelasta.



UUTISET