Sunnuntai 24. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Asmo, Rasmus, Fjalar, Rasmus

Oma etu vai yhteinen hyvä?

Helluntailiikkeessä puhutaan usein yhtenäisyyden puolesta ja korostetaan sen tärkeää merkitystä. Ymmärretään, että ainoastaan yhteen hiileen puhaltaminen herättää hiipuvan kekäleen uudelleen hehkuun ja vain yhteinen tahtotila tuo toimintaan laajaa vaikuttavuutta. 

Käytännön toimet eivät kuitenkaan näytä aina tukevan tätä pyrkimystä. Enkä nyt tarkoita pelkästään Suomen Helluntaikirkon ja Helluntaikansa ry:n eriytynyttä toimintaa. Kannan enemmän huolta herätysliikkeen muusta sisäisestä epäyhtenäisyydestä. Siitä kertovat esimerkiksi seurakuntien toimintakulttuuriin ja johtamistapaan liittyvät erot sekä yhteisiin palvelujärjestöihin eli Hyry-yhteisöihin kohdistuvat asenteet. 

Ajattelutapa, jossa etsitään vain oman seurakunnan tai järjestön välitöntä hyötyä, pyrkii helposti esiin. Se kaventaa näköalaa, vahvistaa itsekeskeisiä asenteita ja heikentää helluntailiikkeen yhteistä toimintakykyä. Jos huomio kohdistuu lyhytnäköisesti vain oman edun tavoitteluun, herätysliikkeen yhteinen hyvä kärsii. 

 

      Karkeasti arvioiden noin kolmasosa seurakunnista sitoutuu käytännössä yhteisen hyvän rakentamiseen.

 

Halua yhteisen hyvän rakentamiseen on mahdollista arvioida monilla eri tavoilla: Kuinka aktiivisesti seurakuntien edustajat osallistuvat työntekijäpäiville ja yhteisten Hyry-yhteisöjen vuosikokouksiin? Miten toisiaan lähellä olevat helluntaiseurakunnat tekevät yhteistyötä, tukevat toisiaan ja laativat yhteisiä alueellisia toimintasuunnitelmia? Miten seurakunnassa hyödynnetään Hyry-yhteisöjen palveluja ja ohjataan jäseniä niiden käyttämiseen? Ovatko pastorit mukana rakentamassa yhteisöään Helluntaikirkon viikkowebinaareissa ja Ison Kirjan helluntaiteologisissa symposiumeissa? 

Karkeasti arvioiden noin kolmasosa maamme helluntaiseurakunnista näyttää nykyisin myös käytännössä sitoutuvan herätysliikkeen yhteisen hyvän rakentamiseen. 

 

On kuitenkin tärkeää muistaa, että Jumalan valtakunta on omaa taustayhteisöä laajempi kokonaisuus. Ison haasteen helluntailiikkeen yhtenäisyydelle tuokin asiallisen yhteistyösuhteen muodostaminen herätysliikkeen ulkopuolisiin järjestöihin ja yhteiskristilliseen toimintaan. Asenteiden kirjavuus näkyy parhaillaan esimerkiksi helluntaiseurakuntien suhtautumisessa syksyllä 2022 toteutettavaan valtakunnalliseen evankelioimismissioon. 

 

Nykyisessä hajoavassa ajassa sitoutuminen yhteiseen arvopohjaan ja kyky toimia yhteistä etua etsien on kadehdittava voimavara. Se ratkaisee toiminnan vaikuttavuuden. 

Maamme helluntaiseurakunnilla on käytössään runsaasti yhteisöllisiä voimavaroja. Mutta onko niillä myös aitoa halua ja kykyä toimia kokonaisuutta rakentaen? 

Helluntailiikkeen juuri valmistunut valtakunnallinen strategia Valloittava seurakunta 2035 on erinomainen työväline yhteisen näyn rakentamiseen. Sitä käsitellään tällä viikolla vastuunkantajien Syyspäivillä. 

On toivottavaa, että strategiaprosessia jatketaan nyt seurakuntien paikallisen yhteistyön kehittämisessä. Helluntailiikkeen yhteinen hyvä koituu lopulta myös oman seurakunnan ja Hyry-yhteisöjen parhaaksi. 

 

Leevi Launonen 

 

Kirjoittaja on Ristin Voiton emerituspäätoimittaja. 



UUTISET