Nuorissa on tulevaisuus

Näyttää siltä, että nuori sukupolvi on tällä hetkellä vihdoinkin ottamassa vastuuta ja valtaa rakkaassa herätysliikkeessämme. Mennyt Juhannuskonferenssi oli siitä oiva osoitus.

Hienoa, että meillä on nuorta osaamista esimerkiksi pastoreina, evankelistoina, vanhimpina, muusikkoina, hengellisinä stand up -koomikkoina tai muuten vain johtajina. Tämä ei ole itsestään selvää vaan on edellyttänyt niitä, jotka ovat kyenneet siirtämään hiljaista tietoa, antamaan neuvoja ja olemaan esimerkkinä. On ollut henkilöitä, jotka ovat luottaneet, kannustaneet ja siunanneet nuoria.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että on löytynyt hengellisesti kypsiä nuoria johtajia ja muita osaajia, joilla on ollut nöyryyttä vastaanottaa hyviä neuvoja ja ohjausta. Kun ajattelen omaa ja muiden kollegojeni tilannetta yli neljäkymmentä vuotta sitten, voin vain todeta, että tämä aika on jotenkin ilmapiiriltään toisenlainen. Uskon, että hyvää tästä tulee, kunhan jokaisella meistä pysyy kirkkaana mielessä ja sydämessä aito Jeesuksen paluun odotus.

Raamattu mainitsee, että ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. Samassa Joelin profetiassa mainitaan myös, että nuorukaiset kompastuvat ja kaatuvat.

Tämä voi tapahtua myös nykyiselle sukupolvelle, ellei se ymmärrä, että jokaisen sukupolven on omana aikanaan itse löydettävä Raamatun totuudet Pyhän Hengen ohjauksessa. Näitä totuuksia ei sisäistetä muuten kuin elämän raadollisuuden ja armollisen Jeesuksen läsnäolon kautta. Luettu tieto ja teoria ilman kokemusta ja käytännön sovellusta jättävät elämän hyvin ohueksi.

Sukupolvenvaihdos herätysliikkeessä ei koskaan ole mennyt ilman kipua ja rajua arvostelua. Kritiikki on kuitenkin sellainen taiteen laji, jota harva kykenee rakentavasti käyttämään. Esimerkiksi musiikki – oli se sitten mitä lajia tahansa – kirvoittaa aina kritiikin huippuunsa. Haluaisinkin rauhoittaa yletöntä arvostelua sen osalta.

Itselleni selvisi erään terapialuennon päätteeksi, miksi minä itse saan rauhassa olla yhtymättä ”ylistysmusaan”, joka on mielestäni melodiatonta, vähäsanaista, täynnä outoja sointukuvioita ja rytmejä ja jonka koen lähinnä ahdistavaksi. Meillä jokaisella on otsalohkon takana limbinen aivoalue, joka tallentaa sekä mieluisat että ikävät muistot. Musiikkiterapiassa sitä käytetään assosioimaan musiikin kautta erityisesti mieluisat muistot.

Kun joku on tullut uskoon vaikkapa Miksi viivyt sä poluill´maailman -laulun siivittämänä, hänen hengellinen kokemuksensa yhdistyy välittömästi tämän tapaiseen musiikkiin. Kun hän sitten istuu jossain hengellisessä tilaisuudessa ja lavalta alkaa vyöryä melodiaton kahta sanaa toistava ”ylistyslaulu”, limbinen aivoalue alkaa lähettää välittömästi stressihormoneja aivoihin, ja siitä seuraa ahdistus.

Kun siis koet ahdistusta ylistyksen aikana, et ole suinkaan väärässä hengessä tai vastahengessä. Olet vain Jumalan luoman lain alainen. Ahdistus ei johdu hengettömyydestä vaan limbisen aivoalueen aktivoitumisesta ja sen lähettämistä stressihormoneista.


Tapio Kyyhkynen

Kirjoittaja on Mth, emerituspastori ja sairaalasielunhoitaja.


40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja