Nimitykset ovat lupauksia

Sanat eivät tunnetusti ole vain sanoja. Ne ovat täynnä erilaisia merkityksiä ja lataumia, toiveita ja tavoitteita. Nimeämällä haetaan suuntaa ja luodaan ihanteita.

Muutama viikko sitten (RV 12/16) lehdessä kiinnitettiin huomiota siihen, että etenkin tuoreemmat helluntaiseurakunnat nimeävät helposti itsensä joksikin kirkoksi tai kappeliksi. Nimivalinnalla haetaan lämmintä, vakaata tunnelmaa. Helluntailaiset tuntuvat arvostavan nyt kansankirkollista estetiikkaa.

Seurakunnat rimpuilevat irti kokous-sanasta. Niinpä eri puolilla järjestetään yhä enemmän tilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja päiväjuhlia. Kirkko-sana on löytänyt tiensä myös tilaisuuksien nimiin; aika monta perhekirkkoa ja leirikirkkoa on tullut käytyä. Pian on varmaan messujen vuoro.

Pastoreita ja diakoneja meillä on ollut jo pitkään. Saa nähdä, koittaako joskus vielä kanttoreiden, suntioiden ja piispojen aika.

Helluntailaisten uskonnollinen yhteisö nimettiin Helluntaikirkoksi, vaikka tarjolla olisi ollut vaikkapa Helluntaiherätys tai Helluntaiseurakunnat. Vaikka kukaan ei myönnä, nimellä haettiin vakauden ja arvokkuuden tuntua. Mielestäni Helluntaikirkko-nimi kommunikoi kohtuullisen hyvin ulospäin, mutta heikosti sisäänpäin. Nimien kohdalla tulisi aina miettiä, ovatko ne identiteettitasolla omaksuttavissa ja kertovatko ne oikeasti nimen saaneesta yhteisöstä.

Nuorisotyön puolella kirkollinen sanasto ei ole niin kuumaa kamaa. Nuorisotapahtuma on yhä useammin jokin rally, fest tai night. Ylistysryhmä on nyt house band. Juontaja on housti. Ovella on vastassa welcome-tiimi. Nimitykset ovat tuulahduksia kansainvälisistä konferensseista ja seurakunnista, joissa yhä useammat nuorisopastorit ja nuoret ovat käyneet.

Seurakunnat ovat ottaneet käyttöön myös kiteyttäviä sloganeita. Tervetuloa kotiin -lausahdus on käytössä ainakin kymmenessä seurakunnassa. Sloganeissa toistuvat sellaiset lämpimät käsitteet kuin koti, perhe ja rakkaus. Ollaan lähellä Jumalaa ja ihmistä, tavallista ihmistä varten ja keskellä elämää.

Sloganeissa tulee todeksi se, että sanat ovat pahimmillaan vaarallisia. Toteutuessaan sloganit voivat olla hyvä peruskuvaus seurakunnasta. Mutta jos seurakunta ei olekaan rakastava, lämmin ja kodinomainen, keksimishetkellä erinomaiselta kuulostanut kiteytys alkaa kuulostaa irvokkaalta.

Kun sanoja otetaan käyttöön, unohtuu usein, että ne ovat aina myös lupauksia. Siksi niiden kanssa kannattaa olla varovainen. Aina ei saa sitä, mitä tilaa.

Kun yritetään luoda vakautta, saadaan helposti kankeutta. Kun haetaan rentoutta, synnytetään joskus teennäisyyttä. Ja niin edelleen.


Anssi Tiittanen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimituspäällikkö.