Näkökulma: Tavallisen elämän ylistys - "Elämme tarpeiden tyydyttämisen kierteessä"

Usein meille tavallisille ihmisille tavalliset asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä, ettemme osaa arvostaa niitä. Tarvitsemme koko ajan jotakin erikoista, jotta tuntisimme olevamme jotakin ja elävämme oikeasti. Johtuuko se sisäisestä pakosta vai ympäristön ja mainosten vaikutuksesta, että elämme tarpeiden tyydyttämisen kierteessä – että olemme koko ajan jotakin vailla ja saamme merkityksen elämäämme erilaisista elämyksistä? 

On sanonta, että rikas ei ole se, jolla on paljon, vaan se, jolta puuttuu vähän.

Miten on hengellisen elämämme laita – jos nyt hengellistä ja tavallista elämää voi edes erottaa toisistaan? Eli olemmeko kokonaisuus, joka rakentuu toisiinsa vaikuttavista osa-alueista? 

Joskus on hämmentävää tavata ”hengelliseltä” vaikuttava ihminen, jolla ei ole tavallinen elämä hallinnassa. Tulee tunne, että puheet ja teot ovat kaukana toisistaan. Vai onko vain tosiasia, että Raamatussa mainitut ihanteet eivät vastaa todellisuutta? 

Tällainen ajatus saattaa aiheuttaa jatkuvan riittämättömyyden tunteen. Herää myös kysymys, olemmeko käsittäneet jotakin väärin ja painottaneet vain joitakin raamatunkohtia. 

Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä puhutaan tavoittelemista ja eteenpäin menemistä: ”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa” (1. Kor. 14:1). Ensimmäisessä Timoteuskirjeessä taas kehotetaan tyytymään vallitseviin oloihin: ”–– mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin” (1. Tim. 6:8). 

Voisivatko kohdat tarkoittaakin sitä, että hengellisten asioiden osalta meidän tulisi mennä koko ajan eteenpäin mutta maallisten asioiden osalta olla tyytyväisiä? 

Usein tilanne näyttää juuri päinvastaiselta, eli keskitymme maallisten tarpeiden tyydyttämiseen ja tavoitteluun, mutta hengellisissä asioissa riittää nykyinen olotila, armon varassa oleilu. 

Ehkäpä tulisi ajatella juuri toisinpäin. Voisimmeko olla aivan tyytyväisiä vallitseviin olosuhteisiin mutta nautiskella enemmän erilaisista hengellisistä asioista? Kuten Martan ja Marian kertomuksessa, jossa Jeesus huomioi sekä naisten puuhastelut että olemiset. Usein löydämme itsestämme nämä molemmat puolet. Mutta onko tekeminen olennaisempaa ja tärkeämpää kuin oleskelu Herran läsnäolossa? 

Onneksi nykytekniikka mahdollistaa jopa nämä molemmat. Ihan käytännössä molempia voi toteuttaa esimerkiksi niin, että ruohonleikkuria työntäessään kuuntelee samalla hyvää hengellistä sanomaa kuulokkeista. Ja aina ei tarvita kuulokkeitakaan: töitä tehdessä tai vaikka lenkkeillessä mieli voi askarrella hengellisten asioiden äärellä. 

Usein näemme asiat hyvin mustavalkoisesti, vaikka elämä on hyvin värikylläistä ja rikasta. Kauneus on katsojan silmissä. Uskallammeko nähdä asioiden erilaisia vivahteita vai tyydymmekö vain yksinkertaisiin totuuksiin elämästä? 

Tavallinen elämä on hyvin rikasta ja moniulotteista. Elämäntarinoita ja ilmiöitä on niin monia, että meillä jokaisella jää paljon kokematta. Eläkäämme ja nauttikaamme kuitenkin Jumalan läsnäolosta ja toinen toisistamme. 

Jouko Vuorenniemi

Kirjoittaja on Kan ry:n toiminnanjohtaja.